Kipeänä

Meidän oli tarkoitus lähteä tänään Jiyeonin kaverin perheen kanssa telttailemaan merelle, paikkaan joka on kuuluisa auringonlaskuistaan. Olin kuitenkin aamulla niin kipeä, että totesin järkevämmäksi olla menemättä. Vähän harmittaa, mutta toisaalta nukkuminen pakkasessa ei ole fiksuinta tässä kunnossa. Aamulla toinen silmäni oli myös turvonnut...suojelen silmiäni yli kaiken, joten en ota riskiä, että niihin iskee joku kumma tulehdus.

Jiyeonin äiti keitti minulle pari puurolautasellista (riisiä yrteillä) ja on tarjoillut edelleen pillereitä kiinalaismerkein sekä jotain juomaa. Pelasimme nyt iltasella Japanin hallintakaudelta olevaa korttipeliä perheen kanssa. Muuten olen vaan makoillut ja seikkaillut internetissä.

Kaloja ja muuta hassua Koreassa

Eilen illalla yhtenä hetkenä huomasin sen iskeneen - aasialaisen flunssaviruksen. Eipä tämä kuitenkaan normiräkätautia vakavampi ole. Sain Jiyeonin äidiltä pillerin...puoliksi sinisen, puoliksi valkoisen. Pillerissä on kiinalaisia merkkejä. Se pitää kuulemma ottaa ennen nukkumaanmenoa.

Ristiriitaista täällä on se, että lääkäri saattaa määrätä ihmiset käyttämään kadulla kasvosuojainta, jos henkilöllä on flunssa. Näin pyritään estämään tartunnat. Siitä huolimatta kaikki täällä syövät tikuilla samoista astioista ja jakavat ruokansa. Bakteerit tarttuvat kaikkiin. Näiden mielestä Euroopassa on outoa se, että jokaisella on oma lautanen ja annos, joka pidetään itsellä. Kun käymme syömässä ulkona, haluavat kaikki aina tilata erilaisia annoksia. Jokaiselta maistellaan sitten vähäsen...

Muutenkin täällä kuulemma painotetaan yhteisöä sekä yhteisöllisyyttä, kun taas länsimaissa korostetaan yksilöä ja individualismia.



Joka ikinen päivä näen itselleni uusia asioita! Täällä on todella jännittävää. Kadulla näkee ravintoloita, joiden ulkopuolella on isoja uivia kaloja akvaariossa. Sieltä voi kai itse valita haluamansa. Joskun näin jonkun miehen pyöräilevän akvaario tarakalla. Kaloja myydään myös kadulla. Tänään näin hassuja yksittäispakattuja pikkukaloja, jotka on nidottu joulukuusen koristenauhaa muistuttavaksi nyöriksi. Joillain kaloilla ei ole luonnostaan pyrstöä, pelkkä suora "häntä". Mustekalat ym. isopäiset mollukat on oudon näköisiä.

Parin edellisen päivän aikana olen pyörinyt kaupungilla: käynyt kirjakaupassa, koru/accessories-valmistushallissa ja tekstiilimarkkinapaikassa. Kirjakaupassa tutustuin paikallisiin lastenkirjoihin...yhdessä kerrottiin tarina kakkapökäleestä. Se on kuulemma kuuluisa satu koreassa! Koira kakkaa pökäleen...pökäle on yksinäinen ja hyljeksitty...lopussa sankarillinen pökälepoika antaa elämän voikukalle. Että sellasta :D



pähkinöitä kaupan

Ostin tänään kolme pipoa yhden kadonneen piponi tilalle. Nyt on useampi väri ja malli, mistä valita. Yleensä täällä kaikki on aika kallista. Mutta löysin yhdestä pienestä kaupasta hyviä pipoja. Maksoin kolmesta yhteensä noin neljä euroa!! Pipoa täällä tarvitseekin, tänäänkin oli pakkasta. Paikalliset eivät silti juurikaan käytä pipoja. Vielä vähemmän kuin Suomessa. Ja tytöt käyttävät usein lyhyttä hametta ja korkokenkiä!!! TALVISÄÄSSÄ!

Tekstiilihallissa näin tänään todella upeita silkki- ja satiinilakanoita!! Nekin ovat Suomen hintoihin verrattuna todella edullisia. Ajattelin ostaa pari settiä ennen paluuta Suomeen.

Toissapäivänä näin kaksi Jiyeonin kaveria, joista toisen äiti työskentelee accessories/korutehtaassa. Aloin arvostamaan aivan eri tavalla niitä "halpiskoruja", joita myydään H&M:ssä ja muissa liikkeissä. Joka ikinen pikku paljetti, helmi ja kimalle liimataan tai ommellaan käsin. Jiyeonin ja hänen kaverinsa tarkoituksena on tehdä koruja ja myydä niitä hyväntekeväisyyteen. Harjoilimme siis hieman kaverin äidin opastuksella. Korujen teko oli melko hankalaa näpertämistä.

Tehtaassa oli todella monta pientä kojua, joissa työskenteli yksityisyrittäjiä ja korukauppiaita. Kullakin oli hieman poikkeava valikoima ja tapa tehdä tuotteita. Monilla oli rihkaman ohella kalliimpiakin materiaaleja. Helmiä, koralleja ja arvokiviä tai kristallia. Sain lahjaksi useamman parin hienoja korvakoruja! Yhdet tehtiin vartavasten toiveeni mukaisesti! :)

Tanssii pullojen kanssa

Tänään tapasimme Jiyeonin Suomessa vaihto-oppilaana olleen ystävän. Suomea hän ei kuitenkaan oikein osannut. Tässä poliisisedän ottamassa kuvassa istumme kadun varteen pystytetyllä silkki/ilmatyynyisellä pysäkillä.


Söimme korealaista ruokaa kimtsiä lihan ja jonkin perunaa muistuttavan piiraan kanssa


Riisijuomaa


Kadulla minut vedettiin mukaan paikallisen alkomahoolin promootiokamppanjan tanssikisaan. Enpä oikein mitään touhusta tajunnut. Ja koska tanssia en osaa heiluin vain iloisesti korokkeella (pulloa piti kuulemma vinhasti ravistaa) ja lopuksi seisoin käsilläni. :D Pääsin finaaliin, jossa oli lisäkseni yksi poika. Huutoäänestyksessä poika kavereineen päihitti minut ja voitti jonkin hienon laitteen, mutta hyvänä kakkosena sain minäkin 10 000 wonin lahjakortin (7,5 euroa)


Illan päätteeksi vierailimme karaokejuoneessa :) Kuvassa huoneisiin johtava aula.


Jiyeon laulaa. Huoneessa oli tarjolla keksejä ja pehmoleluja :D Miksei tällaisia ole Suomessa?! Saa rauhassa laulaa loilottaa yksin tai kavereiden kesken. Yhdessä huoneessa näimme myös romanttisen parisängyn.

24.12 JOULU Koreassa / Christmas in Seoul

Jouluostoksilla piti käyttää sovitushametta pukemisen apuna, koska kyseisessä kauppakeskuksessa/markkinoilla ei ollut sovituskoppeja.


Söimme "jouluruokaa" Matthiaksen ja hänen ystäviensä, Jieyonin + hänen siskonsa, poikaystävänsä ja siskon kaverin kanssa itävaltalaisessa ravintolassa.


Kuvassa näkyvä sormijuttu on Koreassa nuorten keskuudessa jokin villitys...

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki (rapuja auton takakontista)


Musisoivia pukkeja kadulla sormijuttuineen

Joulun odotusta Koreassa

Kolme yötä takana Soulissa.
Täällä on todella mielenkiintoista. Perhe on oikein mukava. Sain oman huoneen, joka on erittäin ystävällistä! Jiyeonin sisko muutti sohvalle tietokonehuoneeseen.

Kaupunki on jännittävä. Ruoka...erilaista.


Huomenna on joulu, mutta täällä se ei tunnu samalta. Joulu ei ole Koreassa suurikaan juhla, koska kristinusko on rantautunut tänne vasta myöhemmin. Televisiossa näkyy kuitenkin joulumusiikkiohjelmia ja kaduilla valoja. Huomenna menenkin rauhallisen perheillan sijasta ravintolaan kaveriporukalla. Sikäli hienoinen kulttuurisekamelska on tiedossa, sillä Matthias oli varannut jouluksi jo ennen saapumistani ruokaa itävaltalaisesta ravintolasta. Itse olisin mieluummin syönyt jotain paikallista, koska tuntuu hieman hassulta juhlia joulua Koreassa itävaltalaisittain. Mutta toisaalta, kuten mainitsin, täällä ei joulua juhlita, sillä sehän on kristittyjen juhla.

Kristittyjä on Koreassa nykyään kuitenkin kuulemma paljon. Ja itseasiassa kirkkojen torneja ja niiden huipulla välkkyviä ristejä näkyy monessa paikassa. Aivan Jiyeonin talon edessä on kaksi.

Korealaisia perinteitä ja uskomuksia valaistiin minulle, kun tapasin tänään Jiyeonin sukulaisia hänen isoäitinsä syntymäpäivillä. Perheen ensimmäisellä pojalla on tärkeä merkitys esi-isille uhraamisessa jne. Siksi myös Kiinassa yhden lapsen käytäntö johti tyttöjen kannalta hankalaan tilanteeseen. Perhe ei voinut suorittaa uhreja ilman poikaa. Tyttöjen kohtalo olikin usein tulla surmatuiksi. Sama perinne elää perheissä yhä, vaikka en tiedä, kuinka vahvasti Jiyeonin perheessä suhtaudutaan riitteihin jne. Sain kuitenkin kuulla, että perheissä suoritettiin ainakin vanhempiemme sukupolvessa sisäisiä adoptioita, jotta ne perheet, joissa ei ole poikaa, saivat adoptoida esim. veljensä pojan omakseen.
Isoisä kertoo kuun ja auringon kierrosta tekemänsä kalenterin avulla. Jiyeon ja hänen setänsä tulkkaavat

Palatsissa:
Eilen olimme itävaltalaisen Matthiaksen kanssa tutustumassa vanhaan palatsiin Soulissa. Se oli mielestäni todella hieno. Kierroksen jälkeen kävimme Folkmuseum:issa, jossa tutustuimme edellä mainitsemiini vanhoihin korealaisiin perinteisiin ja uskontoon, jota kutsutaan englanniksi nimellä (confusionism). Paikalliset, ainakaan Jiyeon, eivät kuitenkaan kutsu sitä uskonnoksi, koska siinä ei ole jumalaa.

Kadotin piponi palatsissa. Kun kerroimme asiasta jollekin palatsin henkilökunnan jäsenelle, hän hälytti radiopuhelimella toisen henkilön paikalle. Lopulta he hälyttivät vielä kolmannen...ja neljännen. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan välillä hämmentävän erikoislaatuisesti. Neljäs paikalle saapunut henkilö oli opas, joka osasi paremmin englantia. Hän ohjasi meidät johonkin toimistoon, jossa täytimme lost and found-kaavakkeen. He lupasivat soittaa heti jos kuvailemani pipo löytyisi.
Aikamoinen operaatio pipon takia :D



Ruoka:
Opettelen syömään tikuilla. Ruokaan panostetaan täällä paljon ja sitä kuuluu syödä "suurella halulla". Jos kuppi on tyhjä, ruokaa tuodaan lisää. Jos syö hitaasti, ei pidä ruoasta. Ainakin näin olen ymmärtänyt. Minulle sanottiin, että on tärkeää osoittaa, että pitää ruoasta. Tänään isoäidin juhlissa söin niin paljon, että oli tukala olla. Ruoka on suurimmaksi osaksi hyvää, mutta ahtaminen on oikeasti aika tukalaa. En mielestäni ole nirso, mutta limaista ja oudon makuista merileväkeittoa on vaikea saada alas. Koitan ajatella jotain muuta sitä syödessäni. Liian nopeasti ei kannata kuitenkaan lautasta tyhjentää (joka olisi varmasti helpoin tapa), koska kuten yllä mainitsin, sitä tarjotaan muuten lisää. En aina tiedä, onko suuhuni pistämäni asia kasvia, lihaa, kalaa vai jotakin lonkeroa.

Toivottavasti tämä oli erikoispäivä. Kolmen aterian kokoinen määrää kahdesti päivässä vetää naaman vakavaksi, oli kyse mistä ruoasta tahansa.

Saapuminen Souliin 20.12

Lentokoneen riisipuuro oli täysin erilaista kuin suomalainen...siihen kuului lisukkeena merilevähiutaleet. Jäi puuro lautaselle


HUOM!! ÄLÄ TUO NORSUA KOREAAN :D


Saavuin tänään aamulla Koreaan, jossa ystäväni Jiyeon ja hänen siskonsa olivat minua kentällä vastassa. Ennen kuin pääsin läpi lentokenttäselvityksistä, minun piti täyttää kolme kaavaketta, joissa kyseltiin terveyden tilasta, matkatavaroista jne. Valehtelusta uhattiin paperin alakulmassa vuoden vankilatuomiolla.

Nyt jo tuntee olevansa muualla, vaikka tullessa Bangkokkiin olikin aivan heti vaikea tajuta siirtyneensä paikasta toiseen. Euroopassa tuntuu, että kaikki maat ovat pintapuolisesti melko samanlaisia. Samat kaupat ja tuotteet ovat tarjolla ja kaikki osaavat jotakuinkin englantia. Monia vieraita kieliä lukeneena pärjää melko hyvin missä vain onkin matkannut...paitsi Aasiassa.

Niin monet lentokentät ja terminaalit, juna-asemat ja kujat kulkeneena – täällä on kuitenkin käytännöistä aivan ulalla. Tekstien lukeminen on mahdotonta ja arkisista asioista selviäminen olisi melko tuskallisen työn takana ilman apua.

En nähnyt kaupunkia vasta kuin myöhemmin päivällä. Aamusumu kaupungin yllä olikin ilmeisesti smog:ia (saastesumua)


Vaikka molempia kaupunkeja yhdistääkin suuri ihmismäärä ja melkoinen äänien tulva kaduilla, ero Bangkokin ja Soulin välillä on suuri. Ensinnäkin täällä on viileä talvisää kun taas Thaimaassa oli tukahduttavan kuuma. Nautin täysin rinnoin parin asteen virkistävästä plussasäästä tänään enkä ikävöinyt yhtään Bangkokin hikisaunakeliin. Soul on yleisilmeeltään siistimpi kaupunki kuin Bangkok. Nyt joulun alla täällä on todella paljon kauniita valoja. Täällä tuntee sanan varsinaisessa merkityksessä olevansa suurkaupungin sykkeessä. Kiehtovan erilainen ympäristö. Soul muistuttaa Jiyeonin mukaan paljon Tokiota. Japanissa en ole käynyt, mutta mailla on takanaan yhteistä historiaa.

Siskokset ja Matthias

Suhtautuminen ulkomaalaisiin on täällä ainakin ensivaikutelman perusteella paljon parempi kuin Thaimaassa. En tiedä, oliko minulla Thaimaassa huono tuuri, mutta mielestäni ihmiset siellä eivät olleet erityisen mukavia. Siellä koittivat koko ajan rahastaa ja huijata, minkä kerkesivät. Tietenkin tämä oli räikeä yleistys eikä kosketa ihmisiä yksilötasolla. Mutta Thaimaassa ei saanut olla hetkeäkään rauhassa ilman, että joku oli huutamassa perään.

Ja kaikista kavereiden varoituksista, opaskirjojen teksteistä ja nettisivuvinkeistä huolimatta taisin langeta minäkin “harmittoman” jujutuksen uhriksi. Olin aikeissa mennä katsomaan makaavaa Buddhaa, kun minulle sanottiin, että paikka on kiinni. Koska portti oli kuitenkin auki ja tiesin, että usein väitteet eivät olleet totta, päätin mennä silti portille. Siinä matkalla joku taas kyseli, mihin matka ja että paikka on jo kiinni...erikoispäivä ja munkit rukoilemassa. Menin kuitenkin portille asti, mutta siellä ei näkynyt ketään turisteja tulemassa ulos portista. Pari muutakin turistia jutteli jonkun virka-asuisen miehen kanssa, joka sanoi, että paikka on nyt suljettu. Sanoin heillekin, että mahtaakohan olla totta. Mutta kun ei halua loukata kenenkään uskoa eikä rituaaleja, niin eihän sitä voinut vain sisään ampaista. Näin jälkikäteen asia vaikuttaa kuitenkin aika selvältä huijaukselta. Olimme varmasti vain jollain sivuportilla, jonka takia sitä kautta ulos ei ollut liikennettä. Kovasti kun meille tarjottiin vaihtoehtoisen patsaan katsastamista ja tuk-tuk kyytiä perille. Tuk-tukit puolestaan yleensä kuulemma ajavat joihinkin kauppoihin, joissa turistilta koitetaan huijata rahat...

Vaikka edellä mainittu huijaaminen onkin melko pieni asia, niin mielestäni se jättää monen muun asian ohella Bangkokista huonon kuvan. Ihmisten välinen epärehellisyys ylipäätään ja kuitenkin maan kansantaloudelle tärkeiden useimmiten uskoakseni kuttuuria arvostavien ja ilolla maan nähtävyyksiä katsomaan saapuneiden turistien petkuttaminen, heille valehtelu ja moninkertaisten hintojen kiskominen on mielestäni piirre, joka on epäkunnioittavaa. Toinen esimerkki: tulomatkalla lentokentältä hostellille maksoin mittaritaksille matkasta 400 batia (10 euroa noin 450 batia). Joku hostellissa oli ohjattu kalliimpaan lentokenttälimusiiniin, joka maksoi hänelle 900 batia. Matkatessani kentälle lähtiessä mittarissa luki 223. Maksoin kuskille hieman enemmän, koska hän oli reilu. Ensimmäinen kuski oli tullessa ilmeisesti hieman kierrellyt maanteitä lukeman kasvattamiseksi. Vaikka tämän päätteeksi täytyy todeta, että Thaimaan hintataso on silti todella edullinen eurooppalaisille. Kansa Thaimaassa elää köyhyydessä, joten hieman korkeampien hintojen asettaminen turisteille ei ehkä oli niin kamala asia.

Soulissa tuntuu, että ihmiset eivät sen kummemmin kiinnitä huomiota, vaikka onkin länsimaalainen. Vaikka hetken kaupungilla kiertäessään huomaakin, että kiinnostusta ei vain samalla tavalla osoiteta. Menimme ottamaan Korealais/Japanilaiseen tyyliin valokuvia valokuvakoneisiin, joissa saa liittää kuviin kaikenlaista tilpehööriä. Mukanamme oli myös Itävallassa kanssani samaan aikaan ollut Matthias, joka on vastaavasti nyt täällä vaihdossa. Liikkeen myyjä kiitti innokkaasti moneen otteeseen, että olimme tulleet liikkeeseen ja sanoi, että rekvisiitta (hassut asusteet) olisivat meille ilmaisia.

Jiyeon ja minä



Bussipysäkillä illalla noin 4-5 -vuotias tyttö katseli minua pitkään. Kun hymyilin hänelle, hän vaikutti onnellisen hämmentyneeltä. Välillä hän kuiskutti äidilleen ja piiloutui äidin pitkän takin helmoihin. Sitten hän sanoi Haiii! Ja vastasin Hei, jonka jälkeen hän silmin nähden riemastui suunnattomasti ja alkoi nauramaan ja sanoi äidilleen jotain. En tiedä, keneksi tyttö minua mahdollisesti luuli. Vai onko monille Korealaisille länsimaalainen vielä niin harvinainen näky muualla kuin televisiossa.

Kävimme tänään illalla myös syömässä perinteistä korealaista ruokaa. Melko mielenkiintoista. Aamulla perheen äiti tarjosi todella runsaan aamiaisen, mutta kaikki oli toki syötävä, koska haluan olla kohtelias. Ruoka on sen verran erimakuista kuin Euroopassa, että siihen joutuu hieman totuttamaan itseään. Aina ei ole hajuakaan, mitä suuhunsa pistää. Maut ja koostumus ovat toisinaan aivan uusia.

Thaimaa 14.12-19.12

Thaimaass oli vaalit. Lieneekö mies- vai naisehdokas...

Bangkok on todella suuri ja sokkeloinen kaupunki





Bangkokissa myydään kaikkea

koira Koh Sametilla 16.12

Kuu oli nurinkurin

Suomalainen "pinkki baari" Koh Sametilla

Kuvassa ruotsalaisia, joiden kanssa vietin osan aikaa saarella

Hygieniataso ei Thaimaassa ole huima - lukuunottamatta hienompia hotelleja. Omassa bungalossani oli vessa, jossa paperi tuli laittaa roskakoriin ja pönttöön kaadettiin napolla vettä.


Ensimmäisen illan tunnelmia 14.12:
Perillä Bangkokissa...monen mutkan ja vaiheiden vierittämänä. Aamulla kentällä luulin hukanneeni pankkikorttini ja törmäsin lapsuuden kaverini vanhempiin, jotka ystävällisesti koittivat auttaa, mutta onnistuivat myös lietsomaan hieman paniikkia.Eipä siinä mitään. Kortti löytyi. Matkailijoilla taitaa olla yleinen tauti tämä tavaroiden kanssa sekoilu ja unohtelu. Lentokoneessa laskeutumisen jälkeen yksi pariskunta etsi tohkeissaan puhelintaan.

Kello on täällä jo puoli viisi aamulla. Makaan majapaikan sängyllä ja tutkiskelen tuntemuksia. Olen suurkaupungissa - yksin.

Lämmin, kuuma. Keltainen valo. Trooppinen hyttynen ilmassa ja kädelläni onneaan koittamassa. Tuulettimen jatkuva hurina ja lämmin viima paljaissa varpaissa.

Koska on yö, täällä on hiljaista. Olen nähnyt vain muutaman ihmisen. Kaduilla ei ollut ruuhkaa, kuten olen kuullut Bangkokissa olevan. Kuninkaan kuvia oli kaikkialla. Huomenna näen varmaan uudenlaisen kaupungin. Iho on kostea. Olo hieman tyhjiössä.

Kone Helsingistä lähti tunnin myöhässä. Saavuin Bangkokkiin 00:15 paikallista aikaa. En meinannut ensin löytää normaalia taksia. Useampi mies kävi tarjoamassa minulle jotain limusiinikuljetusta kalliimpaan hintaan. Matkakirjoissa on käsketty epäillä kaikkia ja minähän epäilen!! :D Lopulta löysin valtion taksin. Siihen mennessä piti ensin kertoa virkailijalle, mihin haluaa. Sitten sai lapun kouraan ja sopiva taksikuski tuli paikalle. Meinasin mennä väärältä puolelta sisään- täällä on vasemman puoleinen liikenne.

Matka taksissa oli melko jännittävä. Koitin olla mahdollisimman rennon ja kokeneen matkailijan oloinen, vaikka ensimmäinen kerta Aasiassa ja matkustaminen naisena yksin on itselleni haaste. Kuski hoki jotain sanaa matkan alussa ja koitin sanoa, että en ymmärrä. Lopulta ajattelin hänen toistavan jotain tervehdystä ja hoin takaisin. Selvisi sitten, että kuski ei tiennytkään, mihin ollaan menossa. Tai näin minä asian ymmärsin. Näytin sitten karttaa ja kuski sanoi, että hänelle valehdeltiin paikka, johon ollaan menossa. Onneksi kuski tiesi oikean paikan ja oli ihan asiallinen. Noustessani taksista, kännykkäni putosi ja luiskahti taksin alle. Juuri siinä kohtaa kadulla oli jokin ojamainen vesikertymä. Käsi ja puhelin märkänä seisoin sitten kadulla yössä, mutta kuitenkin suht tyytyväisenä, että oltiin perillä. Ehkä.

Kuski kantoi kassin tien yli ja tarkistimme, että paikka oli oikea. Asha Guesthouse on netissä hostelliarvioissa kärkipäässä, mutta melkoisen karu tämä on. Vessassa ei ole paperia, paitsi ulkopuolella, josta se tulee ottaa mukaan. Millaisiakohan ne huonommat paikat mahtavat olla. Mutta eipä tässä mitään. Ötököitä ei näy huoneessa hyttystä lukuunottamatta ja lakanat ovat suht ok. Peitto vain on jokin “hapsullinen keittiön pöytäliina” eikä siinä ole peittopussia. Ihme meininki.

Nyt täytyy kuitenkin sulkea kone, koska täällä on erilaiset pistokkeet, eikä kannettavan akkua voi ladata täällä. Siirrän tämän koneelle internet-kahvilassa huomenna.

AUTS, hyttynen iski sittenkin.

Hmm...Outoa. Jotenkin on vaikeaa tajuta olevansa eri maassa, kun ei ole vielä oikeastaan pimeässä nähnyt juuri mitään. Koko reissun istuu lentokoneessa umpiossa ja välimatka hämärtyy elokuvia katsellessa ja hassuja koneruokia syödessä. Tuhannet kilometrit taittuvat muutamassa tunnissa.


17.12 ilta, Koh Sametilla thaimaalaisten takapihaa...täällä juttelin erään paikallisen turisteille hierontaa antavan naisen kanssa, joka varoitti minua pahoista Kambotsalaismiehistä ja kertoi tarinan murhatusta turistitytöstä...

17.12 ilta, Täältä tulevat turistien ruoat. Katukeittiön takatila...

17.12 päivä, snorklausretki päättyi kalafarmille, jossa katselimme haita, kilpikonnia ja muita uimareita

17.12 päivä, Snorklausretkellä vierailimme parilla eri saarella

Koh Kudu


17.12 päivä, ensimmäinen snorklaussaari ja myös elämäni ensi snorklaus. Koralliriutalla eli merivuokkoja, merisiilejä, merimakkaroita ja kaikenlaisia kaloja.

Grand palace 18.12 Temppelialueella piti käyttää olkapäät peittävää paitaa ja pitkiä housuja



Pepsiä ja palvontaa

Athayalla 19.12 iso makaava Buddha

Athayalla suuri istuva kullattu Buddha


Kylvetystä ja kaupankäyntiä

Kullattua norsunkakkaa. Syy jäi epäselväksi.


Athayan norsufarmilla pääsin ratsastamaan ronsulla.