ÄRRIPURRIA JA PUUROA

Peurat käyvät koulun sisäpihalla syömässä. Kuva ikkunastani.

Älä käy kanalle!

Koulun takana. Joki ja vuoret.

Täällä on satanut joka päivä lauantaista lähtien. Eilen satoi hetken räntääkin. Koulu alkoi maanantaina, mutta heti kärkeen kurssiaikataulu, jota olin tehnyt useiden tuntien aikana viikonloppuna oli muuttunut. Muutoksia tulee kuulemma koko ajan...huoh. Paikalliset saavat valmiiksi laaditun aikataulun, mutta vaihto-opiskelijoita ei oikein ohjasta asiassa kunnolla kukaan.

Joudun käymään läpi eri ryhmien ainetarjonnan ja laatimaan suunnitelman, jossa kurssit eivät liian usein menisi aikataulullisesti päällekäin. Eilen mennessäni koululle eräs kursseista oli peruttu, mutta minulle asiasta ei ollut tiedotettu. Monen moista sählinkiä on ollut vaikka minkä kanssa. Perjantaina kävelin turhaan maistraattiin viemään paperia, koska se olikin kiinni. Ja kansainvälisten asioden toimisto oli sekoittanut suomalaistyttöjen kuvat ja nimet keskenään, siten ettemme saaneet heti maanantaina opiskelijakortteja. Minulla oli tästä syystä ongelmia saada kirjastokorttia jne jne. Opiskelijakorttia tarvitsee myös esim. opiskelijalipun ostamiseen junia varten. Kun saimme vihdoin kortit eilen (taas ilmoitettua kellonaikaa myöhemmin) matkustimme illalla kaupunkiin ostamaan semester-tickettiä, joka on vähän kuin Helsingissä seutulippu, mutta voimassa koko kevään. Lipputoimisto oli kuitenkin kiinni. Väärää infoa taas... hukkareissu.

Aloin olla jokseenkin ärripurri päällä eilen kaiken "rasitteen" jäljiltä. Aloin vakavissani miettiä, mahtoiko minulla olla myös vieroitusoireita suklaasta, jota olen popsinut hyvällä menestyksellä ja hymyssä suin jokseenkin säännöllisesti jo kauan. Olin ollut eiliseen mennessä kolme katkeraa päivää ilman! Päätin siis rikkoa suklaalakkoni JA AH, se auttoi :D RAKAS SUKLAAAAaaAAAAaaaaaAAAAaaaaaAAAAAaaaaaa. Hmm. Alla tieteellinen perustelu ja oikeutus itselleni. Jokainen vetäköön oman johtopäätöksensä, missä puutteessa sitä oikeastaan ollaankaan :D Viktor kysyi eräänä päivänä, kuinka olen niin kovin energinen koko ajan. "I need to do some sports" vastasin. (Trampoliinivoimisteluun matkustan ensimmäisen kerran nyt sunnuntaina. :D )

"Suklaa lienee tunnetuin lemmenruoka ja jopa rakkauden korvike. Väitteessä on vinha perä, nimittäin suklaa sisältää fenyylietyyliamiini -nimistä, "rakkaushormonina" tunnettua ainetta, jota rakastuneella ihmisellä erittyy runsaasti. Vaikutus on suurin tummalla suklaalla, jossa on myös terveyttä edistäviä antioksidantteja. Suklaan vaikutus rakkauselämään on tunnettu jo vuosisatojen ajan ja onpa sen nauttiminen juuri tästä syystä ollut kiellettyä esimerkiksi useissa luostareissa." http://www.terkkari.fi/?page=8544600&id=3623143

Kävimme hieman kävelemässä koulun ympäristössä sunnuntaina suomalaisen Hannelen ja Sannin kanssa. Keski-Eurooppalaiseen tapaan kylissä on usein kotieläimiä takapihoilla. Otin kuvia kanoista, kuten näkyy. Koulun sisäpiha rajoittuu metsäkaistaleeseen, jossa olen parina iltana nähnyt peuroja.

Koska eilinen lipunhakumatkamme päättyi epäonnisesti, mutta olimme kaupungilla -> päätimme shoppailla. Minä, Hannele, Sanni ja ruotsalainen Therese. Menimme siis Spar-markettiin! Naureskelimme, kun saimme ainakin tunnin kulumaan aivan tavallisessa ruokakaupassa. Täällä on kuitenkin vaikea löytää samanlaista ruokaa kuin Suomessa, joten vastaavien raaka-aineiden etsiminen on aikaavievää puuhaa. Missään ei myydä esimerkiksi jauhelijaa ja tiedustellessani puurosta, myyjä joutui kysymään kahdelta kollegaltaan, mitä se on. Kolmas sanoi ettei se ole "oikein Itävaltalainen juttu". EIKÖ TÄSTÄ MAASTA SAA PUUROA?! Ostin sitten jotain jyväsiä, joita keittelin tänä aamuna ja sain kuin sainkin aikaan jotain puurontapaista! :D Minulla oli maha kipeä toissailtana ja ajattelin, että ruokavaliossani on ehkä tapahtunut liian radikaali muutos liian nopeasti. Ostamani paikallinen auringonkukkaleipä, pussikeitot ja tonnikala alkoivat hieman jo kyllästyttää ensimmäisen viikon jälkeen! Lähikaupan valikoima on todella kehno. Mutta ostin eilen varastoon juttuja keskustasta. JEE. Huhnerschnitzeliä=kanafilepihvejä, jugurttia, hilloa ym. Ja suklaata.

Spooky-cat returns = kampuskissan paluu

THE cat

Intialainen kana ja basmatiriisi 4 euroa

Saksalainen kuri pätee Itävallassakin.

Hannele ja minä Ikea:ssa

Hiihtosäätä esittelevä tv-kanava

Tänään aamulla minun oli tarkoitus lähteä laskemaan lumilaudalla Alpeille. Kuinka ollakaan herätykseni ei toiminut tai sitten olin laittanut sen unisena poissa päältä. Olin heräillyt jo moneen otteeseen aamuyöllä ja miettinyt etten saa nukkua pommiin...niinhän siinä sitten kuitenkin kävi. Heräsin kello 7.04, kun juna asemalta lähti 7.06. Kahden sekunnin ajan ajattelin kiirehtiväni, jotta ehtisin, kunnes tajusin ponnistukseni toivottomaksi. Mietin olisiko joku muukin ehkä missannut junan ja voisimme mennä seuraavalla. Niinpä soitin vielä puhelun koulun sisäpuhelimella eräälle pojalle, jonka olin edellisenä iltana kuullut myös olevan lähdössä. Hän vastasi jotain ettei seitsemältä aamulla todellakaan minnekään ollut menossa ja halusi nukkua...Kaiken lisäksi aloin epäillä olinko edes soittanut oikealle ihmiselle. Minulla on toivottoman huono nimimuisti ja vain ensimmäisenä päivänä meillä kaikilla oli nimilappu...koitapa siinä sitten muistaa Ognyonat ja Aleksandrinat ulkoa.

Koska en siis päässyt laskemaan, tyydyin tuijottelemaan hetken hiihtosäätä ja laskettelurinteitä suorana lähetyksenä aamu-tv:stä. :D Kävin myös kävelemässä aivan koulun vieressä olevalla kukkulalla, josta voi katsella alas rotkossa virtaavaa puroa ja hieman kauempana virtaavaa jokea, sekä lumikuorrutteisia Alppeja. Kukkulalla kasvaa myös suuria puita ja sen toisella laidalla on jokin vanha kartano.

Aamupäivällä lähdimme Hannelen kanssa kaupungille junalla. Tarkoituksenamme oli käydä kauppakeskuksessa ja sen jälkeen kävellä vanhassa kaupungissa. Koska kauppakeskus sijaitsee pari juna-asemaa kauempana, menimme sinne ensin. Aika kului kuitenkin sen verran nopeasti ja kassit täyttyivät tavarasta, että tulimme sieltä neljän viiden maissa takaisin kotiin koululle. Ja KYLLÄ VAIN, vierailimme taas IKEA:ssa. Kolmas kertani tällä viikolla. :D Ostin joitain tarpeelliseksi havaitsemiani tykötarpeita, kuten kylpyhuoneeseen maton, koska lattialle jää oven kohdalle aina ikävä lammikko. Ostin kauppakeskuksesta myös kalenterin, johon saan merkittyä kursseja, koska lukujärjestys muuttuu joka viikko täysin epäloogisesti. Ylimääräisistä kuukausista saan kätevästi kuvia seinille.

Sikiävälle lähipiirilleni vinkiksi yllä oleva kuva, jossa lapsi on parkissa lukollisessa lasikaapissa...kätevää, eikö? :D

Kauppakeskuksessa oli Intialainen ruokapaikka, jossa oli suuri valikoima erilaisia susheja. Itse en niistä ole koskaan erityisemmin pitänyt, mutta jollekin niistä pitävälle ruokapaikka olisi unelma! Ruokamaana Itävalta onkin aika hyvä paikka...suklaavalikoima on huikea, samoin erilaisia juustoja ja makkaroita on tarjolla. Hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa muuten, mutta juustot ovat halvempia. Suklaasta puheen ollen. Surullista, mutta minun on nyt kuitenkin pakko alkaa vähitellen rajoittamaan sen syöntiä...Tätä vauhtia olen muuten kesällä tuplakoossa :D

Illalla tuuletin pihaovestani ja sain yllättäen vieraan. Kampuskissa sujahti sisään sateesta ja hyppäsi häntineen sängylleni. Tarjosin sille maitoa, jotta se ei saisi mitään ilkeitä ideoita päähänsä. Kiltti kissa se ei ole missään tapauksessa...katsokaa vaikka katsetta.

Campus Kuhl

Vierailimme koulun toisella kampuksella Kuhlissa, jossa oli kauniita itävaltalaisrakennuksia.

Kuhlissa opetetaan puutekniikkaa ja siihen liittyviä design-aineita.

Terveellinen ravinto ennen kaikkea

Tänään oli aika väsyttävä päivä, koska jouduimme taas kerran täyttämään paikallisia viranomaispapereita yms. Teimme sitä viimeksi tiistaina. Ulkomaalaisten maahan tulijoiden täytyy ilmoittautua maistraattiin. Sen lisäksi joudumme täyttämään paperin kaupunkia varten, sopimuksen vuokranantajalle, anomaan erinäisiä opiskelija- sekä matkakortteja jne. Lisäksi meille esiteltiin koulun sisäverkkoa ja jaettiin tunnukset sähköpostia varten. Vaatii jonkin verran energiaa ja keskittymistä lukea sopimuspapereita vieraalla kielellä. Ja hypellä kaiken lisäksi englannista saksaan ja takaisin.

Aamupäivällä kävelimme myös muutaman kilometrin päähän Sportzentrumiin, jossa meille esiteltiin lähialueen urheilutarjontaa. Urheilukeskus oli kuulemma Itävallan suurin, mutta ei kovinkaan iso Suomen mitta-asteikolla. Mäkelänrinteen urheilulukion tilat lienevät suuremmat. Siitä huolimatta lajivalikoima on mahtava suomalaistytön näkökulmasta :D Ilmoittauduin rafting:iin eli koskenlaskuun, climbing:iin eli kiipeilyyn jossain kalliolla ja canyoning:iin, jossa teemme retken kanjoneihin, hyppelemme vesiputousten läpi ja muuta huikeaa!!!!Aktiviteetit maksavat opiskelijoille 20-45 euroa. Ei paha!!!! Joudun kuitenkin odottamaan vielä pari kuukautta ennen kuin pääsen kokeilemaan.

Viikoittain alan käymään toisessa urheiluhallissa Salzburgilaisen voimisteluseuran trampoliinitreeneissä. Viktor on myös lajista kiinnostunut ja toivonkin, että hän alkaisi käymään kanssani, jotten joudu matkustamaan yksin. Kyseinen urheiluseura sijaitsee kauempana kaupungin toisella puolella. Yritän sukkuloida itseni sinne sunnuntaina yksikseni, koska Viktor on käymässä vanhempiensa luona jossain päin Itävaltaa.

Iltapäivällä meille esiteltiin opintosuunnitelmaa. Sen laatiminen tuntuu tällä hetkellä valtavalta urakalta. Systeemi on aika erilainen kuin Suomessa. Vaikka vaihto-opiskelijoita on todella monesta maasta...Meksikosta asti, kanssani samaa ainetta (multimedia art) opiskelemaan tulleet vaihto-oppilaat (5 kpl) ovat kaikki Saksasta!!! Siksipä ryhmän sisäinen opintotarjonta ja ilmoitusasiat selvitettiin Saksaksi. Muissa ryhmissä lienevät saaneet tiedot englanniksi. Multimedia art:ia on täällä opiskelemassa onneksi myös eräs toinen suomalainen, Mikael. Hän on aloittanut opinnot jo syksyllä. Saanen häneltä apua opintosuunnitelman kanssa. Multimedia art:ia opiskelee myös toista puolikasta vuottaan yksi korealainen tyttö.

Niille teistä, jotka ovat huolissaan ruokailupuolestani, voin kertoa että kävin tänään illalla läheisessä Spar-marketissa ostamassa tykötarpeita. Suomalaisen Hannelen kanssa ilakoimme nähdessämme maitosuklaapatukoita muiden maitotuotteiden kanssa samassa kylmähyllyssä. Koska vihanneksia on hyvä syödä, valitsin suklaalevyn, joka sisältää porkkanaa ja toisen, joka sisältää raparperia ja Aloe Veraa! Suklaa-addiktin taivas!!! Olen onnellinen! :D

Spooky cat ja e-people

Ikaros

Viktor ja kuu

Maanantaina, kun saavuin Puch Urstein:iin eli kylään/kaupunginosaan, jossa koulu sijaitsee teimme Viktorin kanssa kävelyretken koulun lähimaastossa. Pihalla meitä tervehti heti oranssi kissa. Kyseinen kissa hengailee ja heiluttelee häntäänsä koulun alueella. Jo puoli vuotta kampuksella asunut Mikael (myös Suomesta) tiesi kertoa, että kissa on nyt laihempi kuin aiemmin, koska sitä ei enää ole ruokittu niin paljon. Joka tapauksessa kissa on valtava! Ja jostain syystä mielestäni outo ja pelottava...spooky. Olen varma, että se vainoaa minua...Täytynee lisätä kuva myöhemmin, kun saan sellaisen otettua.

Tänään teimme aamulla retken Salzburgin keskustaan, jossa nousimme loputtoman määrän portaita kukkulalle modernin taiteen museoon. Museon näyttelyssä oli kaksi teemaa. Valo ja pimeys sekä ihmisyys. Valo ja pimeys teemassa pohdittiin sitä, kuinka valo ja pimeys ovat toistensa vastakohtia, mutta ilman pimeyttä ei ole valoa, eikä valoa ilman pimeyttä. Niinhän se on muutenkin. Voiko tiedostaa olevansa iloinen, jos ei ole koskaan ollut surullinen jne.

Inhimillisyys teemassa taiteilija oli veistänyt puusta hahmoja, joiden välillä oli usein jonkinlainen jännite. Ne oli sijoitettu tilaan ja toisiinsa nähden eri tavoin yms.

Modernin taiteen museon jälkeen suuntasimme kukkulalta alas vanhaan kaupunkiin. Pidimme lounastauon ja lähdin Viktorin ja Sebastianin kanssa ostamaan hot dogit :D Sebastian on myös paikallinen. Viktor osti minulle myös suklaa Bretzel:in eli solmun muotoon väännetyn jättimäisen munkin (suklaa kuorrutuksella). JEEEIH.

Kaupunkikierroksella vierailimme kirkossa, hautausmaalla ja kauppakadulla...näimme Mozartin syntymäkodin ja muuta "jännittävää". Minusta on mukava käydä turistikohteissa, mutta loppujen lopuksi enemmän minua kiinnostavat, ihmiset, tunnelma yms. Lyhyt kierroksemme päättyi hotellin kattoterassille, jossa join paikallisen terveysjuoman. Etiketissä luki, että juoma on tehty pyhästä puusta yms. mahtipontista...

Junassa kaupungista kampukselle keskustelimme Suomesta. Lieneekö syynä ollut nauttimani juoma vai mikä, mutta kävi ilmi, että kaikki suomalaiset työskentelevät joulupukille. Sebastian oli aiheesta erityisen kiinnostunut ja esitti valtavasti kysymyksiä. Selitin kuinka Nokia on vain peiteoperaatio valtionsalaisuudellemme. Koska operaatio oli kovin salamyhkäinen, ei ollut sopivaa puhua asiasta kovaan ääneen. So the finnish people (elves) should be called e-people around others. Ja koska molemmat pojat kovasti mielivät joulupukin palkollisiksi (Viktor itse joulupukiksi ja Sebastian joulupukin agentiksi) he kilpailevat nyt kovasti suosiostani ja "plussapisteistä", jotta saisivat hyvät suositukset. :D

Maybe Viktor even buys the story. Monday he actually did believe that our trains are yellow, having some spots on them and pictures with polar bears ;D JEEEIH.

Illalla kävimme taaaaas IKEA:ssa, koska Sebastian halusi ostaa kukkia. Ihmiset selvästikin sisustavat täällä. IKEA:sta tarttui kuitenkin lopulta mukaan tavaraa vain minulle...kuten Maraboun suklaalevy. Jostain paikallisesta "kasvimarketista" Sebastian osti lopulta vesimelonin ja maissin siemeniä sekä ruohoa istutettavaksi huoneensa edustalle, koska hän valitti ruohon laadusta. Tämän päivän jutun tasosta voisi päätellä, että opiskelijaelämä ja ruoho täällä on hyvää muutenkin, mutta vakuutan, että tyydyin vain paikalliseen terveysjuomaan. Vaikka hetkinen...sisällöstähän minulla ei ole mitään tietoa :D

Kyselyikä 20.2.2007

Lapsilla kaikkialla maailmassa on "herttainen" kausi elämässään - kyselyikä. Jostain syystä, tämä ikäkausi viehättää minua. Ehkäpä siksi, että minulla se ei päättynyt koskaan! (ja sen verran narsisti siis täytyy olla :D) Lapset osaavat kyseenalaistaa asioita ja lähestyä erilaisia teemoja näkökulmista, jotka aikuiset ovat jo unohtaneet. Monilla ihmisillä matkustaessa maailmalla aistit herkistyvät aivan eri tavalla kuin kotimaassa, jossa ympäristön ärsykkeisiin on tottunut jo siinä määrin ettei useinkaan huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

Minä kyselen kaiken aikaa kaikkialla. En välttämättä ääneen, mutta kuitenkin. Enkä siis tee poikkeusta nytkään. Ihmettelen tai ihailen kaikkea uutta. Valoja, varjoja, värejä, ääniä...

Matkustin kahdella eri junalla Munchenin lentokentältä Salzburgiin. Paikallisjunassa mieleeni painui vanha mies keppien kanssa, teinityttö äitiänsä halaillen, saparopäinen pikkutyttö hinkkaamassa nenäänsä yhteen äitinsä kanssa, kaunis tumma nainen, jolla oli mahtava afro, laitapuolen kulkija, joka hajusta päätellen oli yöpynyt jonkun navetan suojissa, tyttö pienen villatakkiin puetun koiran kanssa...erilaisia ihmisiä, kaikki matkalla jostain jonnekin. Aivan kuten minäkin.

Aloitan tämän blogin siis teemalla "matkalla", koska lähdin vaihto-opiskelijaksi Salzburgiin maanantaina 19.2.2007. Vaikka nimi viittaakin konkreettiseen matkaan, olen matkalla kaiken aikaa. - Matkalla elämässä yleensä.

Ennen junamatkaa Munchenistä Salzburgiin lensin Helsinki-Vantaalta Kööpenhaminaan, jossa vaihdoin konetta. Minulla kävi tuuri porttien kanssa, koska niiden välillä oli vain muutama kymmenen metriä. Minun ei siis tarvinnut juurikaan kävellä kentällä. Unohdin kamerani naisten wc:seen, mutta onneksi huomasin sen pian eikä kukaan ollut ottanut sitä vielä parempaan talteen.

Lähdin eilen aamulla Helsingistä 9.25 ja saavuin Salzburgin rautatieasemalle 16.50 paikallista aikaa. Täällä on jo kevät ja melko lämmintä. Itävaltalainen opiskelija Viktor Huber oli minua vastassa. He is my buddy student. (Hän on tuutorini). Viktor oli selvästikin melko jännittynyt ja heitti outoa läppää..Kävimme syömässä Burger Kingissä ja juttelimme niitä näitä. Englantini oli hieman ruosteessa, mutta tänään on sujunut jo aika lailla sujuvasti :D Viktor tiesi Suomesta...hmm, melko vähän. Ja totta tosiaan - suomalaiset joutuvat ilmeisesti oikomaan samoja käsityksiä yhä edelleen 2000 luvulla. Meillä ei valitettavasti ole jääkarhuja.

Kampusalue sijaitsee Salzburgin keskustasta 15 minuutin junamatkan päässä. Kampuksen vieressä on joki ja vuoret kohoavat joesta ylös! Koulu on aivan uusi ja moderni. Huoneeni on myös hieno. Minulla on oma pieni keittiönurkkaus ja oma kylpyhuone. Kylpyhuoneessa on liikkeentunnistin lavuaarin hanassa ja vettä tulee vain hetken..vaatii hieman totuttelua, miten päin kätensä hanan alle työntää, jotta saa veden virtaamaan. Asuntoni sijaitsee rakennuksen alimmassa kerroksessa, joten minulla on myös ovi kampusalueen viheriölle. Mukavaa sinänsä, mutta toisaalta ohikävelevät ihmiset näkevät ikkunastani sisään ellen käytä verhoja. Koko seinä on ikkunaa lattiasta kattoon. :D Tänään kävimme Viktorin kanssa matkailemassa IKEA:ssa ja ostin pari viherkasvia ja muita sisustustavaroita, kuten päiväpeiton ja pöytälampun. Have to have pretty stuff at home...
Aamupäivällä meillä oli international introduction eli tutustuimme muihin vaihto-oppilaisiin yms. Vaihto-opiskelijoita on melko paljon. Lähes 30. Saman verran on myös buddy student:teja. Suomesta on viisi opiskelijaa! Koitan vältellä heitä parhaani mukaan, etten joudu puhumaan liikaa suomea. :)Huomenna meillä on ohjelmassa kaupunkikierros ja tutustuminen modernin taiteen museoon.

...Jollain tapaa on jännittävää huomata, että vaikka onkin toisessa maassa vieraiden ihmisten keskellä, on kuitenkin "kotona". Olen ollut Alppimaissa aikaisemminkin. Tämä on itse asiassa viides tai kuudes kerta. Paikka siis tuntuu ehkä siksikin kotoisalta. Mutta luulen kuitenkin, että the main reason for this feeling... eli päällimmäinen syy tunteeseeni on se, että alan vihdoin olla kotona itsessäni.