27.4.2007 Talo ja tontti

Kesähuvit

Kuuma

Mun tontti...

Kuulkaapas kotiväki ja tulevat sulhasehdokkaat, prinssit, sammakot ja muut mahdolliset. Olen täysin menettänyt sydämeni tälle maalle. Täällä on uskomattoman kaunista! Kaikkialla on vihreää, kukat kukkivat ja ilma tuoksuu vuoroin ruoholle ja kukille...kesälle. Oli taas todella kuuma päivä. Yllä olevat kuvat ovat kaikki tältä päivältä.

Ihmisten puutarhat ovat hyvin hoidettuja ja tuntuu kuin eläisi keskellä pientä paratiisia. Portinpielissä kasvaa jos minkäkinmoista värillistä kasvia. Hyvin harvassa paikkaa kuuluu autojen jylinää, kuten Suomessa, jossa tuntuu että täytyy lähteä Nuuksioon luonnonsuojelualueelle tai muualle maaseudulle, jotta autojen humina katoaisi.

Eilen kävelin Sannin kanssa koulun vieressä virtaavan joen sivuvirtaa paikkaan, jossa on matalikko. Siellä ihmiset ottivat aurinkoa kaikessa rauhassa. Aika moni aivan alastikin. Itävaltalainen mentaliteetti tuntuu olevan aika kansanläheinen ja rento. Toisaalta täällä arvostetaan myös perinteitä, kuten perhettä. Ihmiset tervehtivät kadulla ja saimmekin eilen aivan ihanalta papparaiselta Gruss Gott tervehdyksen hymyn kera. Leikkipaikkoja ja puistoja lapsille on kiitettävästi ja mekin kokeilimme Sannin kanssa sompahissin tapaista liaania. :D Meillä oli samantapainen kyhäelmä silloin, kun vanhempani rakensivat taloamme ollessani pieni. Se oli parin metrin korkeudella maasta...tämä täältä löytämämme on hieman latteampi versio. Meillä olikin hurja meno veljieni kanssa, mutta siitä joskus toiste.

Osataan täälläkin silti. Sanni oli nähnyt joidenkin laskevan tukilla jokea pitkin :D Ja myöhemmin minulle paljastui, että se oli eräs tuttuni kampukselta - Sebastian. Minä olen päättänyt ostaa kumipatjan! Näimme myös, kun pari pikkupoikaa teki voltteja sillalta veteen.

Vesi on niin puhdasta, että sitä voi kuulemma juoda. Uimiseen se on kuitenkin vielä melko kylmää.

Tänään kävimme Hannelen kanssa ensin aamusta hieman ostoksilla ja päätimme kävellä Salzburigista Puchiin, jossa koulu sijaitsee. En tiedä matkan pituutta kilometreissä, mutta junalla se vie 17 minuuttia. Matkalla näimme Schloss Leopoldskronin, jossa olin aiemmin illallisella. Siitä on kirjoitettu myös täällä aiemmin. Järvessä uiskenteli sorsia, hanhipari poikasineen ja yksi ankka. :) Otin siitä monta kuvaa. Kalat näkyivät kirkkaassa vedessä.

Olen ollut eilisen jälkeen aivan ekstaasissa!!! Eilen näimme Sannin kanssa ihania taloja ja puutarhoja ja luulisi ettei niitä ihan joka kulmalle riitä. Mutta niitä riittää!!! Tänään kävellessäni Hannelen kanssa näimme taas ihania kyliä. On uskomatonta, miten paljon täällä on kauniita asuinalueita. Hannelekin sanoi, että täällä on niin paljon kivoja taloja, että voisi ostaa melkein minkä tahansa.

Kuljeskelimme pienen puron/virran vartta pitkän matkaa. Kysäisin yhdeltä pariskunnalta, mitä sillä alueella talot maksavat. Talosta riippuen kuulemma noin 300 000. Ja hyvät hykkyrät, mieluummin minä täältä talon ostaisin, kun maksaisin saman ja asuisin jossain 1000 neliön tontilla Soukassa...

Täällä näkee paljon ihmisiä ulkoilemassa. Esimerkiksi paljon enemmän seniori-ikäisiä erilaisissa aktiviteeteissa kuin Suomessa. Usein he pyöräilevät. Näyttää siltä, että ihmiset liikkuvat myös koko perheen kanssa yhdessä. Matkan varrella näimme poikia, jotka kantoivat surffilautaa mukanaan. He laskivat sillä ylävirtaa alas! :D Ylittäessämme niittyä toisaalla näimme pariskunnan, joka selvitteli liitovarjojaan. Sen jälkeen he alkoivat pelata sulkapalloa. Jalkapallokentällä nuoret miehet alkulämmittelivät, skeittipaikalla nuoremmat pojat kuluttivat lautojaan ja sauvakävelijöitäkin tuli vastaan.

Kotimatkaamme joudutti lopulta eräs rouva, jolta kysyimme tietä. Hän totesi, että matka olisi hirmu pitkä meille ja ihmetteli, että olimme kävelleet Salzburgista sinne saakka, missä sillä hetkellä olimme. Tulimme pitkin niittyä :) Siispä hän tarjosi meille kyytiä. Me halusimme kuitenkin vielä kävellä, joten hän ajoi meitä ehkä pari kilometria eteenpäin niin että pääsimme kätevästi moottoritien toiselle puolelle, koska emme tienneet, mistä sen olisi voinut ylittää.

Nyt on pari rakkoa jaloissa, koska ostin uudet sandaalit ja koekäytin ne tänään heti aika ahkerasti. Olo ja mieli on kuitenkin hyvä. Huomenna lähden vuorille!

ps. Pitäisiköhän hakea töitä Itävallan matkailumainonnasta. Teen sitä intohimoisesti jo nyt aivan ilmaiseksi.

Vihreää

Voiko olla parempaa kuin herätä aamuvarhain ja kiivetä kukkulalle, katsella perhosten lentoa ja satojen kirkuvan keltaisten kukkien tanssia. Istua paahteiseen heinikkoon ja lukea...saksan kokeeseen tosin, mutta kuitenkin :D ...Pieni särö tarinassa.

Tämä tapahtui viime tiistaina 24.4, mutta elämykset ovat siitä sen kun parantuneet. Täällä on uskomattoman kaunista.

(25.4 ke) Keilapalloelämäni

Kaato!!

Kävimme porukalla keilaamassa keskiviikkoiltana...muutama kuva sieltä :D

Sain kerran tehtyä kaadon. Yleensä joko osuin kerralla miltei kaikkiin keiloihin tai sitten pallo pamahti ränniin ja liukui keiloja kaatamatta luukusta sisään.

Hmm. Elämässäni on yleensäkin toiminut aikalailla sama kaava. Elämä on antanut suurella kauhalla ja toisinaan pitänyt paastossa ja nälässä. Välillä kaatuvat kaikki keilat ja onnetar suosii...sitten on taas hiljaisempia kausia.

Toisaalta hyvä niin. Ripaus dramatiikkaa pitää elämän mielenkiintoisena. Vaikka kivempi se on niitä keiloja kaadella tietenkin.

Italiassa 1-7.4.2007

Pisa

Firenze

Venetsia

Puch

Aika on vierähtänyt ja laitankin tähän nyt vain muutaman kuvan matkaltamme. Reissu oli oikein mukava, mutta enempi ihmisten kuin Italian takia. Jotenkin Italia ei saa sydäntäni sykkimään, vaikka se ihan mainio vierailukohde muutamaksi päiväksi onkin. Hienoja kirkkoja ja kulttuuria on tarjolla paljon, mutta maaseutu ja muut kuin turistialueet ovat aika räjähdysalttiissa kunnossa. Toisaalta sekin voi viehättää joitakin. Sanni sanoi, että hänestä rähjäisyys on ihanaa. Söin matkalla useamman pizzan ja kerran pastaa, mutta täytyy sanoa, että ruokana ne ovat jalostuneet muualla paremmiksi. Italiaan maana pätee mielestäni nykyisin mediakulttuurissakin vahvana ilmenevä merkki- ja maineajattelu. Italia elää edelleenkin satoja ja tuhansia vuosia vanhalla historiallaan ja sen luomalla mielikuvalla. Joskus Italia edusti edelläkävijaa ja siellä toteutettu design, arkkitehtuuri ja tieteet ovat luoneet pohjaa eurooppalaiselle kulttuurille...Kuitenkin ilman menneiden aikojen mainettaan nykypäivän Italia tuskin olisi niin arvostettu maana. En tajua sitä hössötystä, kuinka hienoa on ostaa Italiasta tuotteita jne. Nukahdan...

1,4 Mio Erlebnisbad (1,4 milj. euron elämysallas)

Suunnitelma

Pyramidi pystyssä

Nousee...

yritys no.1

Aamupalaa "saksalaisittain/itävaltalaisittain"

Sunnuntai 1.4.2007

Viime viikon aikana koulullemme ilmestyi seiniin julisteita ja pienempiä tulosteita, joissa ilmoitettiin suunitelmasta rakentaa koulumme pihalle uima-allas. Eilen illalla pihamaalla oli pienimuotoiset, mutta kovaääniset bileet, joissa koulun aikuispuolen business-opiskelijat esittelivät minulle hanketta ja kertoivat, että huomenna paikalle saapuu ammattikorkeakoululaitosta tukevan yrityskorporaation johtaja tekemään ensimmäisen kuopan allasta varten. Olimme epäilleet aiemmin muiden opiskelijoiden kanssa, että kyse oli pilasta.

Saimme kutsun eilen illalla tänään tulla aamiaiselle kello 10 todistamaan tapahtumaa omin silmin. Paikalla oli enimmäkseen mainitsemiani business-puolen opiskelijoita ja vain muutama vaihto-oppilas, sekä Viktor, koska pääsiäisloman alettua perjantaina suurin osa ihmisistä on suunnannut jo koteihinsa. Epäilimme aamusta alkaen aprillipilaa ja koska ruokakin oli myöhässä, mietimme kuinka kuvamme päätyvät johonkin koulun nettisivulle tekstein "these are the dummies we fulled".

Puolisen tunnin kuluttua saimme kuitenkin lopultakin luvattua ruokaa. Makkaraa, rinkeleitä ja ilmaista kaljaa! Minä päädyin kuitenkin juomaan mehua, jonka etiketistä sommittelin hienon pannan. Ne kun ovat muotia :) Kaljakulttuuri on täällä aivan erilainen kuin Suomessa. Koululla on automaattejakin, joista saa kaljaa. Toki myös perinteisempiä limuautomaattejakin löytyy sekä KARKKIAUTOMAATTEJA, ah.

Ruoan sulattelutauolla minä, Sanni ja Michel päätimme rakentaa pyramidin. Mietimme jo eilen sopivia tapoja ansaita rahaa Italian matkallamme ja pyramidi on tällä hetkellä ykkösajatuksemme! Yksi vaihtoehto olisi myös minun käsilläkävelyni, Sannin jonglööripallot, turkkilaisen Guerkanin laulu, ja Caganin jalkapallotemput jne. Ihmiset maksaisivat varmasti...vähintäänkin siitä, että lopettaisimme. Olemme siis tänään lähdössä Italiaan Venetsiaan yöjunalla. 2 turkkilaista, 3 meksikolaista, yksi puolalainen sekä minä ja Sanni. Emme vielä tiedä, milloin palaamme tai missä yövymme. Päivä kerrallaan :D

Mutta takaisin otsikon elämysaltaaseen. Paikalle saapui kuin saapuikin yritysjohtaja ja koulun rehtori tms. Ja he pitivät puhetta, josta osa meni kyllä sen verran ohi etten edelleenkään ollut varma oliko siis kyseessä pila vai ei. Ja surku, pilahan se oli, mutta hauska sellainen! :D Emme valitettavasti saa allasta. Paljonpa oli nähty pilan eteen vaivaa. Harmi vain pilailijoiden kannalta ettei paikalla ollut kovinkaan paljon höynäytettäviä. Onneksi sentään me ulkomaalaiset...jotka siis edelleen jopa puheen jälkeen taisimme uskoa ja ihmetellä, kuinka hienosti Itävallassa on asiat!! :D Onneksi Viktorilta sai käännöspalvelua ja lopulta siis tiedon siitä, mikä oli totta ja mikä ei.

Päivä oli aurinkoinen ja kaunis. Kävin jopa lenkillä Guerkanin kanssa! Juoksijaa minusta ei kyllä taida silti saada. Pelailimme myös hieman lentopalloa pihamaalla. Nyt iltaa kohden on alkanut satelemaan vettä ja ilma on viilennyt. Alan pakkailla reppuani Venetsiaa varten. Koska kamerani hajosi enkä voi ottaa sitä mukaan, sitä ei ainakaan varasteta. HEH. Pitää aina katsoa asioiden positiivista puolta. Äiti opettanut. Ja myös sen, että asioilla on tapana järjestyä :)

Ja niinhän se taitaa olla...
Äidit ovat parhaita! <3

Äideistä puheen ollen. Kevään aikana aion vierailla Viktorin kotona Villachissa. Ja olen pyytänyt moneen otteeseen, että saisin leipoa hänen äitinsä kanssa! En tiedä mistä moinen sangen outo mieliteko kumpuaa, koska en Suomessa leivo juuri koskaan - en yksin enkä äitini kanssa. Ehkä kerran kahdessa vuodessa :D Jotenkin leipominen itävaltalaistalossa itävaltalais-äitimuorin kanssa kuulostaa kovin kiehtovalta! Ja puhuessamme tänään rikkoutuneesta kamerastani ja niiden halvemmista hinnoista Puolassa saimme Sannin kanssa myös kutsun Miken kotiin Puolaan. Ehkä pääsen siis leipomaan myös puolalaisäidin kanssa!!

JEE...hulluilla on halvimmat huvit. :D