Kyselyikä 20.2.2007

Lapsilla kaikkialla maailmassa on "herttainen" kausi elämässään - kyselyikä. Jostain syystä, tämä ikäkausi viehättää minua. Ehkäpä siksi, että minulla se ei päättynyt koskaan! (ja sen verran narsisti siis täytyy olla :D) Lapset osaavat kyseenalaistaa asioita ja lähestyä erilaisia teemoja näkökulmista, jotka aikuiset ovat jo unohtaneet. Monilla ihmisillä matkustaessa maailmalla aistit herkistyvät aivan eri tavalla kuin kotimaassa, jossa ympäristön ärsykkeisiin on tottunut jo siinä määrin ettei useinkaan huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

Minä kyselen kaiken aikaa kaikkialla. En välttämättä ääneen, mutta kuitenkin. Enkä siis tee poikkeusta nytkään. Ihmettelen tai ihailen kaikkea uutta. Valoja, varjoja, värejä, ääniä...

Matkustin kahdella eri junalla Munchenin lentokentältä Salzburgiin. Paikallisjunassa mieleeni painui vanha mies keppien kanssa, teinityttö äitiänsä halaillen, saparopäinen pikkutyttö hinkkaamassa nenäänsä yhteen äitinsä kanssa, kaunis tumma nainen, jolla oli mahtava afro, laitapuolen kulkija, joka hajusta päätellen oli yöpynyt jonkun navetan suojissa, tyttö pienen villatakkiin puetun koiran kanssa...erilaisia ihmisiä, kaikki matkalla jostain jonnekin. Aivan kuten minäkin.

Aloitan tämän blogin siis teemalla "matkalla", koska lähdin vaihto-opiskelijaksi Salzburgiin maanantaina 19.2.2007. Vaikka nimi viittaakin konkreettiseen matkaan, olen matkalla kaiken aikaa. - Matkalla elämässä yleensä.

Ennen junamatkaa Munchenistä Salzburgiin lensin Helsinki-Vantaalta Kööpenhaminaan, jossa vaihdoin konetta. Minulla kävi tuuri porttien kanssa, koska niiden välillä oli vain muutama kymmenen metriä. Minun ei siis tarvinnut juurikaan kävellä kentällä. Unohdin kamerani naisten wc:seen, mutta onneksi huomasin sen pian eikä kukaan ollut ottanut sitä vielä parempaan talteen.

Lähdin eilen aamulla Helsingistä 9.25 ja saavuin Salzburgin rautatieasemalle 16.50 paikallista aikaa. Täällä on jo kevät ja melko lämmintä. Itävaltalainen opiskelija Viktor Huber oli minua vastassa. He is my buddy student. (Hän on tuutorini). Viktor oli selvästikin melko jännittynyt ja heitti outoa läppää..Kävimme syömässä Burger Kingissä ja juttelimme niitä näitä. Englantini oli hieman ruosteessa, mutta tänään on sujunut jo aika lailla sujuvasti :D Viktor tiesi Suomesta...hmm, melko vähän. Ja totta tosiaan - suomalaiset joutuvat ilmeisesti oikomaan samoja käsityksiä yhä edelleen 2000 luvulla. Meillä ei valitettavasti ole jääkarhuja.

Kampusalue sijaitsee Salzburgin keskustasta 15 minuutin junamatkan päässä. Kampuksen vieressä on joki ja vuoret kohoavat joesta ylös! Koulu on aivan uusi ja moderni. Huoneeni on myös hieno. Minulla on oma pieni keittiönurkkaus ja oma kylpyhuone. Kylpyhuoneessa on liikkeentunnistin lavuaarin hanassa ja vettä tulee vain hetken..vaatii hieman totuttelua, miten päin kätensä hanan alle työntää, jotta saa veden virtaamaan. Asuntoni sijaitsee rakennuksen alimmassa kerroksessa, joten minulla on myös ovi kampusalueen viheriölle. Mukavaa sinänsä, mutta toisaalta ohikävelevät ihmiset näkevät ikkunastani sisään ellen käytä verhoja. Koko seinä on ikkunaa lattiasta kattoon. :D Tänään kävimme Viktorin kanssa matkailemassa IKEA:ssa ja ostin pari viherkasvia ja muita sisustustavaroita, kuten päiväpeiton ja pöytälampun. Have to have pretty stuff at home...
Aamupäivällä meillä oli international introduction eli tutustuimme muihin vaihto-oppilaisiin yms. Vaihto-opiskelijoita on melko paljon. Lähes 30. Saman verran on myös buddy student:teja. Suomesta on viisi opiskelijaa! Koitan vältellä heitä parhaani mukaan, etten joudu puhumaan liikaa suomea. :)Huomenna meillä on ohjelmassa kaupunkikierros ja tutustuminen modernin taiteen museoon.

...Jollain tapaa on jännittävää huomata, että vaikka onkin toisessa maassa vieraiden ihmisten keskellä, on kuitenkin "kotona". Olen ollut Alppimaissa aikaisemminkin. Tämä on itse asiassa viides tai kuudes kerta. Paikka siis tuntuu ehkä siksikin kotoisalta. Mutta luulen kuitenkin, että the main reason for this feeling... eli päällimmäinen syy tunteeseeni on se, että alan vihdoin olla kotona itsessäni.