Viime viikon keskiviikkona osallistuin koulupäivän päätteeksi vapaaehtoiseen paneelikeskusteluun, jonka aiheena olivat opiskeleminen ja eroavaisuudet Euroopassa ja USA:ssa sekä kulttuurien väliset stereotypiat. Paikalla oli joukko amerikkalaisia opiskelijoita. Puhuimme verotuksesta, sosiaaliturvasta, hieman politiikasta jne, mutta keskustelun luonne oli lopulta melko pintapuolinen. Sekä Etelä-Amerikkalaiset että Eurooppalaiset pitävät amerikkalaisia tietämättöminä "stupid" ja jotkut amerikkalaiset eurooppalaisia snobeina. Toisaalta joku vahvasti kielsi tämän näkemyksen ja kertoi kovasti ihailevansa eurooppalaista "vanhaa kulttuuria".
Paneelikeskustelun jälkeen selvisi, että aiemmin ilmoittautuneille opiskelijoille järjestettäisiin eräässä lähiseudun palatsissa (Scloss Leopoldskronn) illallinen. Itse en ollut ilmoittautunut aiemmin, koska en ollut asiasta tietoinen. Paikalla oli myös joitain muita vaihto-opiskelijoita, jotka - kuten minäkin - saivat luvan tulla = pääsivät silti kuokkimaan mukaan. JA VOIH, KUOKKIMINEN KANNATTI :D
Palatsissa meille tarjottiin kirjaimellisesti ruhtinaallinen illallinen. Erilaisia ruokalajeja oli tarjolla suuri määrä. Lihoja, kaloja, salaatteja, juustoja, hedelmiä, viiniä, olutta...Ja ruokasali oli satumaisen kaunis monihaaraisine kynttiläkruunuineen. Kaikista upeinta oli, että saimme kiertää palatsissa vapaasti. Amerikkalaiset opiskelijat viettivät koko viikon palatsissa, joka ilmeisesti on amerikkalaisomistuksessa ja he "näyttivät meille paikkoja". Amerikkalaisten täytyy selvästikin hankkia Euroopasta palatseja, kun omassa valtiossa ei ole...hmm...
Olimme kuin lapset huvipuistossa juostessamme marmoriportaikossa kerroksesta toiseen ja astuessamme toinen toistaan upeampiin juhlasaleihin, huoneisiin ja halleihin. Palatsin kirjastossa oli salaovi, josta pääsimme kirjaston parvelle! JA KERRANKIN KAIKKEEN SAI KOSKEA! Ja linna oli varattu vain meille. Ei siis valokuvaavia turisteja, ei 5 minuutin aikarajoitetta tutustua yhteen huoneeseen kerralla. Koko paikka, vain meille!!!
Ilta päättyi palatsin alakerran kellariin (luultavasti entiseen viinikellariin tms.) jossa soitettiin musiikkia, pelattiin pingistä ja sitä sellaista keppiukkojalkapalloa. Tunnelma oli todella riemukas, koska varmasti juurikaan kukaan ei ollut kokenut mitään vastaavaa aiemmin. Viktor oli suunniltaan :D
Palatsin pihamaalla oli muotoonleikattuja pensaita, palatsin ikkunat hohtivat kellertän keltaisina...kesäinen viileys...hiljaista. Vain ankat vaakkuivat edessä tyynenä kiiluvalla öisellä järvellä. Maa tuoksui mullalle. Elin kaikilla aisteilani ja nautin illasta suunnattomasti.
Illan aikana kävin vielä yksin kiertämässä palatsin huoneissa ja kävelin sen hiljaisissa huoneissa. Mahtavien puuovine ja kultausten keskellä ihastelin sitä, mihin ihminenkin luovuudessaan pystyy. Kävelin kiinalaisen huoneen ikivanhan maton päällä, välillä lattia narahti hieman, kivilaatta keinahti kulmastaan sen yli kävellessäni...tunsin historian jalkojeni alla. Satumaista.
Kotimatkalle lähdimme n.23. Yksi paikallinen poika toimi kuskina. Muuten kyydissä oli vain meitä vaihto-opiskelijoita. Tullessamme kotiin koululle menin vielä hetkeksi portugalilaisen tytön syntymäpäiväjuhlille. En varsinaisesti tunne häntä, mutta täällä kaikki ovat kutsuttuja joka paikkaan. Se on mukavaa.
Tähän mennessä palatsissa käyminen on ollut paras kokemukseni täällä! Kävi todellinen tuuri, koska paikalla ei tosiaankaan ollut kuin muutama vaihto-opiskelija ja joitain paikallisia opiskelijoita, jotka olivat olleet esittelemässä kampustamme amerikkalaisille.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen