Under umbrellas/ Sateenvarjojen alla

Last evening I spent a "girls night out". Actually first time after coming home from Salzburg. We ate in Kurdic restaurant (Cafe Caisa) in Helsinki and after that went to see theater/circus show called L'Oratorio d'Aurelia in Savoy.
http://www.changeperformingarts.it/thierreechaplin/oratorio_photos.html

It was very visual show based on music and movements, dance and funny suprises. I enjoyed a lot to see the girls! And later also Liisa joined us to the theater. We all have known us now 10 years. We studied in same highschool. Oh...It feels like time is passing by faster and faster. (Actually me and Liisa have known each other 13 years from school (yläasteelta))

In Finnish/Suomeksi:
Eilen illalla vietin pitkästä aikaa "tyttöjen iltaa" vanhojen kavereideni kanssa. Vanhojen kirjaimellisesti :D koska tapaamisestamme on kulunut jo 10 vuotta. Kävimme yhdessä syömässä kurdilaista ruokaa, jonka jälkeen suuntasimme katsomaan sirkusteatteria Savoy:hin (linkki esitykseen). Teatteriin saimme seuraksemme myös Liisan. Oli todella mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Liisan kanssa olen tuntenut jo 13-vuotta. Ajan kulku yltyy koko ajan...

On the wall in Savoy they had photographs. I think that this one above has cought in a marvellous way the atmosphere of dreams and reality collapsing in human life. We see the shadow sites of life in small pieces already in early age. It is a sadly happy picture.

The photographer is Sami Mannerheimo. Picture's name is Jäätelökesä = icecream summer

http://www.samimannerheimo.com/

In Finnish/Suomeksi:

Savoyn seinällä oli Sami Mannerheimon valokuva, josta pidin kovasti. (linkin takana valokuvaajan kotisivu) Siinä kiteytyy mielestäni surullisen kauniilla tavalla unelmien ja realiteetin toisinaan vastakkainen yhteiselo. Kuva on mielestäni kaikessa surullisuudessaankin kuitenkin todella kaunis. Lapsen katseessa on syvyyttä...koskettava kuva. Jossain mielessä kuvassa on myös mielestäni huumoria. Asiat voisivat olla huonomminkin. Jäätelö sulaa sormille, mutta maistuuhan se silti hyvältä. Kuten elämäkin useimmiten. Mustaa ja valkoista tarjoillaan usein samassa lusikallisessa.

After the show we went to cafeteria to eat cakes and to have some drinks. More drinks were drank in another place later at the evening. In the picture: Liisa and Vilja.

Myöhemmin illalla söimme kakkua Fazerin kahvilassa ja piipahdimme myös istumassa Pullmanilla rautatieaseman yläkerrassa. Se oli yllättävän kotoisa paikka vanhoine puupaneeleineen. Ilta meni lupsakkaasti. Keskustelimme muun muassa hilpeään sävyyn Liisan ystävien viikottaisesta piirakkaillasta ja maistelimme vuoronperään makeita liköörejä. :D Keskustelimme myös pelottavan paljon teemasta lapset...vaikka se ei liene ajankohtainen kenellekään meistä. Ainakaan kahteen vuoteen...sanoi eräs (...ja en ollut minä :D)