a boy in a candymachine... (Amnesty, Walker, Switzerland)
(suomeksi alla)
Last week I went to see exchibition in Sanomatalo, Helsinki. They had arranged international outdoor advertisements for audience to see. These advertisements took part in a competiotion of best advertisements. There was a few very good visual ideas among them and I will put here some for you to see. I wonder thought if some of these would have been too violent for Finnish public places. In a way I would hope that the children would not be forced to see everything in their young age. They will learn the cruel facts of the world later. But maybe in these times of bloody entertainment and movies nothing stops us anymore before it is brought very near of our daily lives. But I think that it should be a problem of adults - not childrens.
for contrast...a picture from Austria last summer. My favorities...the candymachines.
Wash your hands...(hygiene message, JWT Toronto, Canada)
Need a bag?...(Cordaid, People in need charity, Saatchi & Saatchi, The Netherlands)
Black cloud...(WWF, Ogilvy & Mather Beijing, China)
Kävin viime viikolla katsomassa Sanomatalon kansainvälisen ulko- ja lehtimainontanäyttelyn. Muutama mainos oli mielestäni onnistunut ja herätti varmasti julkaisuajankohtanaan keskusteluja kadunkulkijoiden kesken. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Suomessa nuo Afrikassa kuvatut kaupallisuutta kyseenalaistavat mainokset H&M mainosten vieressä...
Vaikka tällainen eettinen mainonta itseäni miellyttääkin, mietin missä mennään näissäkin hyvän maun rajan yli. Amnestyn yllä olevat mainokset on julkaistu Sveitsissä. Suomessa ne tuskin olisivat päässeet Mainonnan eettisen toimikunnan siivilän läpi. Eivät viestinsä, mutta luultavasti raakuutensa takia. Onko tarpeellista tuoda maailman kauhuja pienten lasten näkyville ja katukuvaan maissa, joissa olemme niin onnekkaita, että voimme suojella lapsiamme edes siihen saakka, kun he törmäävät niihin viimeistään iltapäivälehtien otsikoissa opittuaan lukemaan? Toisaalta...ehkä ei ole monia keinoja herättää kauhu- ja väkivaltaviihteen parissa kasvaneita aikuisia. Asioiden tuominen oman arjen keskelle on sinällään ollut toimiva idea. Minun on vaikea muodostaa tästä mielipidettä. Itse olisin varmasti jättänyt raaimmat ja verisimmät Amnestyn mainoksista pois katukuvasta. (tässäkään ei itseasiassa ole niitä kaikkia, koska saman sarjan mainoksia oli niin paljon)
At last...what do you think about putting H&M:s bikibi adds on a church walss? (In Salzburg at summer 2007). Should the people in advertising agencys and also the church consider if it offends people who feel that the church is a place of God. This was a catholic church...think about the nuns and munks who might feel nudity as something not to show for everybody. Or should we stop thinking that someone is getting offended because somebody always will...?
Viimeiseksi: Viime kesänä Hennes & Mauritz mainosti bikiniuutuuksiaan katolisen kirkon seinässä. Mietin silloin, ylittääkö se hyvän maun rajan. Mietin, miltä mahtaa tuntua nunnasta tai munkista, jolle kirkko ja traditiot ovat elämän tärkeimpiä asioita. Loukkaako mainonta ja alastomuus tällaisessa yhteydessä myös niitä, joille kirkko on Jumalan asuinsija tai jopa ateistia, joka kuitenkin arvostaa tiettyjä "kulttuurisia perinteitä"? Toisaalta aina ei ehkä voi miettiä, loukkaantuuko joku. Tätä väitettä on käytetty usein sananvapauden puolustamiseksi. Oikeaa vastausta tähän keskusteluun siis tuskin onkaan. On vain mielipiteitä...?
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen