Musiikin mahti

perinneasu

yleisöä

pitkä rumpalipoika

esityksen jälkeen myytiin germaaniseen tapaan kaljaa ja makkaraa

Vanhenin virallisesti tänään taas vuodella, mutta samalla muistin jotain monien vuosien takaa. Hannele oli järjestänyt minulle eilen illalla yllätysjuhlat ja yöllä kahdentoista jälkeen sain kakkua ja halauksia sekä hullua pyöritystä Miken roikottaessa minua pää alaspäin :D

Kiitos Hannele ja Sanni. And thank you all who made my birthday so nice! :)

Tänään tarjosin omassa huoneessani vielä lisää murkinaa. Illalla koululla esiintyi Musikkapelle Puch. Se on paikallinen puhallinorkesteri, jossa oli arviolta noin 30-40 soittajaa. Esitys oli aivan uskomaton!!!! Musiikki viilsi selkäpiitä ja upposin täysin sen pauhuun. Esitys oli oikeasti aivan äärimmäisen hyvä. Paikalle ei ollut saapunut kovinkaan paljon opiskelijoita. Lähinnä yleisössä oli kulttuurillisesti "normi-ikää" edustavia keski-ikäisiä ihmisiä. Mutta kaikki opiskelijat, jotka sattuivat paikalle pysyivät viimeisimpään asti liimattuina yläkerran tasanteella, johon olimme ryhmittäytyneet. Juoksin hakemaan Miken kameran yhdessä välissä, jotta sain otettua videota, jossa on myös mukana ääni.

Lapsena laulaessani Kansallisoopperan lapsikuorossa nautin suunnattomasti saadessani olla mukana luomassa musiikkia. Hyvä musiikki vaikuttaa minuun valtavasti. Tunnetta voisi kuvailla sukeltamisena meren aaltojen ja virtauksien keskellä. Ja olla mukana liikuttamassa aaltoa...se on upeaa.

Päätin alkaa syksyllä soittamaan jotain puhallinsoitinta :) Saksofoni vai poikkihuilu...harkinnan alla.

Itävaltalainen Mathias vieraili juuri hetken luonani. Jäin kotiin joidenkin muiden mennessä baariin. Taas. Mutta se ei vaan tunnu omalta, joten "why". Huomenna matkaan Hannelen kanssa Bratislavaan yhdeksi yöksi hostelliin. Bratislavassa on Mathiaksen mukaan tehty elokuva nimeltä Hostel, jossa kaikki ihmiset tapetaan tms. Että jos minua ei kuulu, niin tiedätte, mistä etsiä...