Wiener maisterschaft

Saavuimme Wieniin aamujunalla...lähtö Salzburgista 7.10

Kisatrampoliini

Osallistujalista: naisten ja miesten sarja

Pokaalit menivät muille maille vierahille=Itävaltaan



Valmentajan kanssa laadimme tuomaristolle kisasarjani liikelistaa

Markus Höckner lämmittelee

Schönbrunnin palatsin puistossa

Flamingo

Voi sitä riemun määrää: Elise näki norsun!!!

Langos, unkarilainen perinnelätty suolalla ja valkosipulilla

Veljeni kaima Mara...kävelevä kani

poikarakkautta :D

Kauan yhdessä kulkeneet...

Eilen osallistuin trampoliinikisoihin Wienissä. Heräsin aamulla kello 5:45 ja matkustin 6.22 junalla Salzburgiin, jossa tapasin muut kisoihin matkustaneet. Viisi 12-14 vuotiasta tyttöä ja valmentajani, joka osallistui aikuisten sarjaan itsekin. Kukaan muu seuramme aikuisista ei lähtenyt kisaamaan, koska kisoissa on tietyt vaikeusvaatimukset, jotka tulee pystyä läpäisemään, jotta voi osallistua. Salzburgin seura on ollut toiminnassa vasta puolisen vuotta, joten taso täällä ei ole niin kova.

Olen viimeksi osallistunut kisoihin noin kolmisen vuotta sitten. Kisoissa tehdään kymmenen liikkeen sarja, jossa jokaisen hypyn tulee olla erilaisia. Toisen sarjan tulee sisältää tietyt pakolliset liikkeet/voltit ja toinen on vapaavalintainen. Ensimmäisessä sarjassani on viisi erilaista volttia ja toisessa kuusi. Lisäksi on muutama täyteliike, kuten haarataitto ja kerähyppy ilmassa sekä kokokierre eli piruetti.

Salzburgissa liikuntaseuralla ei ole kunnollista trampoliinia, vaan halvempi koululaistrampoliini, jolla ei pääse yhtä korkealle. Tuntui todella oudolta tehdä monen kuukauden tauon jälkeen liikkeitä kisatrampoliinilla. :D Aluksi ennen kisoja meillä oli aikaa kokeilla sarjojamme ja "harjoitella". Sarjani sain tehtyä muutaman kerran lopulta läpi kokonaisuudessaan, vaikka aluksi näytti heikolta.

Kisojen alettua mokasin kuitenkin molemmat sarjani. Toisella kerralla tein yhden voltin huonosti ja tulin alas hieman hankalassa ponnistuskulmassa ja unohdin sen jälkeen kesken kaiken liikkeeni ja hyppäsin vaan jotakin voltteja peräjälkeen :D Toisella kerralla homma meni persiilleen, kirjaimellisesti. Singahdin viimeisen liikkeeni takalistolle. Tällä kertaa ei siis tarttunut kiiltävää kaulaan tai kainaloon, mutta hauskaa oli. Olin viides kuudesta 0,1 pisteen erolla. ;D

Koska en päässyt finaaliin, päätin käyttää ajan hyödykseni ja käväisin vieressä sijainneen Schönbrunnin palatsin puistossa kävelyllä, tapasin sattumalta turkkilaisen tv-toimittajan sekä tein visiitin eläintarhassa. Eläintarhassa oli monia todella mielenkiintoisia eläimiä! Näin krokotiileja, pandan, koalan, virtahepoja, jääkarhun ja NORSUN sekä KIRAHVIN. Olin aivan soikeana! Olen jo kauan halunnut nähdä norsun. Muistan, kun Hannele kävi aiemmin Wienissä ja esitteli eläintarhakuvia. Syvällä synkässä sisimmässäni ajattelin hetken, että hmm...lapsethan menevät eläintarhaan, etten itse ehkä tekisi sinne enää retkeä. (sori Hannele :D) Mutta, voi sitä riemun määrää, kun näin norsun :D

Näin myös neljällä jalalla kävelevän kanin, jonka mukaan vanhempani lienevät nimenneet veljeni, sekä kaksi rennosti elämään suhtautunutta leijonaa, pingviinien sosiaalista kaulan venyttelyä, parittelevia karhuja ja Galapagos-saarien jättiläiskilpikonnan, joka oli nimensä mukaisesti jättiläismäinen.

Palasin kisapaikalle palkintojenjakoon. Sain itsekin diplomin. Jotain sentään! :D

Päiväni oli oikein rattoisa! Illalla myöhästyimme kuitenkin junasta, koska ruokailumme venyi hieman liian pitkäksi kisapaikan ravintolassa. Hyvää kreikkalaista salaattia...

Olin mielettömän väsynyt junassa ja kotimatkalla. Teinit kikattelivat jotain keskenään ja koitimme jotenkin sulloa itsemme makaamaan pitkittäin levitetyille junanpenkeille junan matkustuskopissa. Miljoonia jalkoja... joskus raajat ovat vain tiellä. Tänään paikat olivat hieman kipeinä eilisestä urheilusta, mutta menin silti treeneihin taas illalla. Sport macht froh!

ps. Olen vaihtanut kuvieni aikajärjestystä loogisemmaksi eli ylhäältä alas, aamusta iltaan.