Minä suojelen sinua taiteelta

This time the blog will be written in Finnish. Next time in English again :)

Vietän viimeisiä iltoja tv:ni ääressä. Ylihuomenna digiaika nielaisee lähetykset ulottumattomiini. Opin kuitenkin olemaan vallan ilman kyseistä lähetintä Itävallassa, joten enköhän pysty elämään asian kanssa jotakuinkin kunniakkaasti. Yle1 lähettää ohjelmaa runoraati. Runoraadin lausuntakaraokessa kuullaan muun muassa Veltto Virtasen näkemyksiä rock-lyriikasta, kuten Suomen putoamisesta puusta ja äsken kuultiin tulkinta kappaleesta "Minä suojelen sinua kaikelta" versiona "Minä suojelen sinua taiteelta". Loistavaa! :D

Ensimmäiset päivät Taik:issa ovat olleet melko info/luentopainotteisia. Tänään aamulla (joku :D) Machiko Kusahara Japanista piti meille luennon taiteen ja kulutustuotteiden käsitteellisestä erosta. Yhdessä pohdittiin sitä, milloin tuote on "designia" ja milloin vain "kulutustavaraa". Esimerkiksi: sama suunnittelutoimisto Japanissa suunnitteli patsaan, joka myytiin yli miljoonalla. Myöhemmin tämä tuote pienoiskoossa levisi ihmisten käsiin purkkapakkauksen leluna. Onko purkkapakkauksen lelu taidetta?

Mielestäni taiteessa kyse on ihmisten luomista arvostuksista. Samat raidat Marimekon paidassa maksavat viisi kertaa enemmän kuin jonkun halvemman ketjun tuotteessa jne. Ihmiset luovat merkityksiä ja arvorakennelmia itse, koska haluavat määrittää myös itseään ostamiensa tuotteiden kautta. Arvostusta voi siis hankkia välineellisesti. Tällaisten asioden varaan rakentunut identiteetti perustuu kuitenkin johonkin muuhun kuin ihmisen itsensä syvimpää olemukseen. Siihen, kuinka lopulta me kaikki olemme taideteoksia omalla tavallamme.

Eilen luennolla Reflecting creative process (taiteellisten prosessien heijastus) meille painotettiin, kuinka meidän tulisi etsiä omaa lahjaamme. Sitä, mitä voimme antaa maailmalle. Ja tämä koskee kaikkia ihmisiä. Jokaisella meillä on jokin vahvuus. Jokin asia, jossa voimme jakaa muille jotain. Kun ihminen löytää lahjansa, hän voi tehdä työtä, joka antaa tekijälleen enemmän energiaa kuin riistää. Työn joka insiroi. Työn, josta saa.

Palatakseni vielä arvostuksiin:

Luin bussissa Uutislehteä, jossa joku oli kommentoinut kapitalismia..ilmeisesti Marxia lainaten. "Kapitalismi on järjestelmä, jossa ihmiset pakotetaan maksamaan mistä tahansa kuinka paljon tahansa." Puuttumatta taloudelliseen järjestelmään sen enempää (koska en näe näitä asioita mustavalkoisesti) heijastan ajatuksen taiteeseen ja identiteettirakennelmiin. On pitkälti kaupallisuuden aikaansaamaa, että tietyistä asioista halutaan tieten tahtoen muokata hohdokkaampia kuin toisista. Joku jossain kirjoitti, että kaupallisuus perustuu tietoiseen manipulointiin, jossa ihmiset opetetaan tyytymättömiksi. Onni on aina jossain asiassa, mikä pitää saavuttaa. Aina tulee uusi ja parempi malli, uusi trendi, "uusi aalto" jne. Aina voisi vielä saavuttaa hieman enemmän. Et voi olla onnellinen jos et omista yhtä paljon kuin naapurisi. Sinulla voisi olla vielä hitusen enemmän. Ja tämän myllyn pyörittäjinä ovat myös monet taideteollisuuden työläiset mainostoimistoissa, uusien tuotteiden muotoilijoina jne.

Onni on kuitenkin lopulta aika pienissä asioissa. Ja melko usein ne ovat aivan ilmaisia...oletko huomannut? :) Monesti onni on toisissa ihmisissä..

...Japanissa sen sijaan kenties roboteissa :D

Luennolla tänään esiteltiin kaikkia hulluja japanilaisten aikaansaannoksia mediataiteen/tieteen saralla. Varsinkin roboteista kerrottiin paljon. Joku oli muun muassa suunnitellut auton takaosaan kiinnitettävän thanks tail:sin (kiitoshännän). Sen sijaan, että kuljettaja heiluttaa kädellä kiitokseksi ja irroittaa kätensä ratista, toista autoa voi kiittää liikuttamalla joystick:iä sormella, joka vastaavasti liikuttaa autoon kiinnitettyä elektronista häntää. Aivan kuten autolla siis olisi koiran häntä...kuningasidea? Enpä usko ;)

Hmm...Tai miltä tuntuisi jos sairaalassa ihmisiä opastaisi oikealle osastolle robotti?...Ei ehkä kovin viehättävä idea meistä eurooppalaisista, mutta Japanissa ilmeisesti jonkun mielestä varteenotettava. Alla kuva vastaavasta tuotteesta.

http://www.fujitsu.com/global/news/pr/archives/month/2005/20050913-01.html

Japanissa voit myös hankkia Hello Kitty-näköisen kissarobotin kotiisi jos olet yksinäinen. Tuote on suunnattu 30-35 -vuotiaille naisille. Kissan kanssa voi jutella muodista, säästä, ravintoloista jne.

http://www.theage.com.au/news/world/host-in-the-machine/2006/01/26/1138066917730.html

Uusi tapa tehdä musiikkia ja soittaa. Sopii soittotaidottomille! Katso linkki: http://www.youtube.com/watch?v=_SGwDhKTrwU

Terapeuttinen robotti hylkeen muodossa. Tätä käytetään sairaaloissa, vanhainkodeissa yms. tuomaan lohtua. Hyljettä voi silittää ja se ääntelee silloin tällöin... http://www.aist.go.jp/aist_e/aist_today/2002_04/in_brief.html