Ennen
Oppaat. Mahtaa olla siisti työ...
Tänään oli aivan mahtava päivä! Kokeilin canyoning extreme-urheilua. Eli: puimme märkäpuvut päälle, laskeuduimme kanjoniin, jossa ensimmäiseksi hyppäsimme noin kolmen metrin korkeudelta hiidenkirnuun. Maisemat kanjonissa olivat mahtavat! Vesiputouksia, veden ja kivien hiomia syviä uomia, lisää hiidenkirnuja, pieniä uomia, luolastoja. KAIKKEA MAHTAVAA. Yllä kirkkaan sininen taivas ja puiden vihreinä siintävät lehvästöt. Vesi oli viiltävän kylmää. 12 astetta. Hyppyjä kertyi matkan varrelle useita ja reitti oli yllättävän vaativa. Välillä uimme, välillä kiipesimme vuoren seinämiä pitkin, sitten taas hyppäsimme. Välillä liu'uimme alas veden muodostamaa luonnon vesiliukumäkeä, jossa liukas sammal vauhditti menoa! Oikeasti aivan huimaava kokemus!!
Korkein hyppy oli yhdeksästä metristä!!! :D Joissain hypyissä piti loikata tarpeeksi kauas seinämästä, yhdessä taas tähdätä hyvin tarkkaan, koska reikä johon hyppäsimme oli todella pieni. Vaikein paikka minulle oli sukeltaa veden alla kallioluolan läpi. Matka ei ollut pitkä, mutta aukko alkoi noin metrin syvyydellä ja pelkäsin jos en löydäkään oikeaa kohtaa. Märkäpukuun kertyi myös ilmaa, joka veti minut ylös siten, että kypäräni raapi kallioaukon kattoa. Oli minulla kuitenkin eräs herrasmies turvana toisella puolella ja hän kiskaisi minua hieman, jotta pääsin varmemmin ja nopeammin pois tunnelista. Täällä on oikein mukavia seikkailijamiehiä ;)
Mitäs vielä. Adreanaliinia erittyi melko huimasti ja myös varmasti endorfiineja. Hyppy hypyltä homma tuntui helpommalta. Kylmä tuli kuitenkin välillä varsinkin jalkoihin, kun kenkiin meni vettä. Homma maksoi 39 euroa ja oli täysin rahan arvoinen. AIVAN MAHTAVAAAAAAAAA!!!!
Noin 1,5-2 tuntia kävelimme, uimme, kiipesimme, laskimme ja seikkailimme uskomattomissa maisemissa. Kivet olivat välillä sileitä, välillä täynnä pieniä juustomaisia reikiä ja toisinaan sellaisia piikikkäitä svartsimaisia. Aurinko paistoi silloin tällöin kanjonin pohjalle ja valaisi ilmassa lentävien hyönteisten tanssia.
Märkäpuku tuntui pieneltä, mutta laajeni vedessä. Aika mielenkiintoista, miten paljon oppaat luottavat ihmisiin, jotka tulevat kurssille ja laittavat heitä tekemään asioita. Yhdessä kohtaa vesiputous piti laskea alas istuen selkä menosuuntaa. Jaloista vaan kiinni ja sitten opaspoika tuuppasi nilkoista siten, että suihk, sammalta pitkin ja selkä edellä alas vetiputouksesta kolmen metrin korkeudelta veteen :) Jotkut tulivat alas kyllä oikein päin istualleen, mutta minä halusin kokeilla kaikkea, vaikka välillä vähän jännitti. Tässä ja luolastossa ja ensimmäisissä hypyissä eniten. Yhdeksän metrin hyppy ei enää niin kamalalta tuntunut, kun oli loikkinut jo hyvän aikaa matkan varrella :D Suomessa en ole koskaan uskaltautunut alas kympistä. Nyt oli pakko :D
Kun seikkailumme loppui, jouduimme vielä kiipeämään ylös kanjonin pohjalta hyvin pystysuoraa kivikkoista metsää/seinämää pitkin. Rankka reissu, mutta sanoinko jo, ETTÄ AIVAN MAHTAVA!!! :D Ne joiden kanssa olen jutellut mesessä...tähän kuuluu nyt se hyppivä punainen ukko :D
Tulin kotiin puolisen tuntia sitten, nassuun paljon nestettä, suklaapuddingi, suihku ja kohta junalla taas hyppimään. Nyt kuitenkin ylöspäin trampoliinitreeneihin. Kahden viikon päästä osallistun Wienissä kisoihin, joten pitää harjoitella kisasarjaa! :D Oon ihan hormooneissa...urheilu sekoittaa pään.
Korkein hyppy oli yhdeksästä metristä!!! :D Joissain hypyissä piti loikata tarpeeksi kauas seinämästä, yhdessä taas tähdätä hyvin tarkkaan, koska reikä johon hyppäsimme oli todella pieni. Vaikein paikka minulle oli sukeltaa veden alla kallioluolan läpi. Matka ei ollut pitkä, mutta aukko alkoi noin metrin syvyydellä ja pelkäsin jos en löydäkään oikeaa kohtaa. Märkäpukuun kertyi myös ilmaa, joka veti minut ylös siten, että kypäräni raapi kallioaukon kattoa. Oli minulla kuitenkin eräs herrasmies turvana toisella puolella ja hän kiskaisi minua hieman, jotta pääsin varmemmin ja nopeammin pois tunnelista. Täällä on oikein mukavia seikkailijamiehiä ;)
Mitäs vielä. Adreanaliinia erittyi melko huimasti ja myös varmasti endorfiineja. Hyppy hypyltä homma tuntui helpommalta. Kylmä tuli kuitenkin välillä varsinkin jalkoihin, kun kenkiin meni vettä. Homma maksoi 39 euroa ja oli täysin rahan arvoinen. AIVAN MAHTAVAAAAAAAAA!!!!
Noin 1,5-2 tuntia kävelimme, uimme, kiipesimme, laskimme ja seikkailimme uskomattomissa maisemissa. Kivet olivat välillä sileitä, välillä täynnä pieniä juustomaisia reikiä ja toisinaan sellaisia piikikkäitä svartsimaisia. Aurinko paistoi silloin tällöin kanjonin pohjalle ja valaisi ilmassa lentävien hyönteisten tanssia.
Märkäpuku tuntui pieneltä, mutta laajeni vedessä. Aika mielenkiintoista, miten paljon oppaat luottavat ihmisiin, jotka tulevat kurssille ja laittavat heitä tekemään asioita. Yhdessä kohtaa vesiputous piti laskea alas istuen selkä menosuuntaa. Jaloista vaan kiinni ja sitten opaspoika tuuppasi nilkoista siten, että suihk, sammalta pitkin ja selkä edellä alas vetiputouksesta kolmen metrin korkeudelta veteen :) Jotkut tulivat alas kyllä oikein päin istualleen, mutta minä halusin kokeilla kaikkea, vaikka välillä vähän jännitti. Tässä ja luolastossa ja ensimmäisissä hypyissä eniten. Yhdeksän metrin hyppy ei enää niin kamalalta tuntunut, kun oli loikkinut jo hyvän aikaa matkan varrella :D Suomessa en ole koskaan uskaltautunut alas kympistä. Nyt oli pakko :D
Kun seikkailumme loppui, jouduimme vielä kiipeämään ylös kanjonin pohjalta hyvin pystysuoraa kivikkoista metsää/seinämää pitkin. Rankka reissu, mutta sanoinko jo, ETTÄ AIVAN MAHTAVA!!! :D Ne joiden kanssa olen jutellut mesessä...tähän kuuluu nyt se hyppivä punainen ukko :D
Tulin kotiin puolisen tuntia sitten, nassuun paljon nestettä, suklaapuddingi, suihku ja kohta junalla taas hyppimään. Nyt kuitenkin ylöspäin trampoliinitreeneihin. Kahden viikon päästä osallistun Wienissä kisoihin, joten pitää harjoitella kisasarjaa! :D Oon ihan hormooneissa...urheilu sekoittaa pään.
1 Kommentar:
Vauuuu....! Melkoisen siistiä! :D
Ja aika kivat oppaat ;)
Vierivä täti ei sammaloidu.
Kommentar veröffentlichen