Käärmeitä paratiisissa

Matkustaessaan ihmiset oppivat paitsi vieraasta kulttuurista, myös muista ihmisistä ja ennen kaikkea kai itsestään. He huomaavat, missä asioissa ovat samanlaisia kuin muut ja missä taas kulttuurimme ja tapamme eroavat. Toisilta ihmisiltä voi toisinaan oppia paljon. Ja taas toisinaan tietää olevansa edellä ja ettei oppia kannata ottaa.

On myös asioita, joihin kulttuurilla ei ole niin paljon vaikutusta. Asioihin, joissa olemme samanlaisia. Kaipuuteemme rakkauteen ja läheisyyteen. Mutta myös toisilla taipumukseen sen uhraamiseen...

Täällä ollessani olen seurannut monenlaisia tarinoita ihmisten välisista suhteista. Monet vaihto-opiskelijat ovat löytäneet toisensa. Sitten on niitä, jotka kaipaavat rakastaan kotipuolessa. Yksi poika ajelee autollaan melkein joka viikko yli tuhat kilometriä nähdäkseen neitonsa kotipuolessa. Toisaalta olen nähnyt sydämien särkyvän. Kaukosuhteiden ylläpito ei aina ole ollut yksinkertaista, eikä myöskään eri kulttuurien välisten vaihto-opiskelijasuhteiden.

Mitä enemmän olen ihmisten kanssa keskustellut ja tilanteita seurannut, täytyy ihmetellä kuinka paljon joukkoon mahtuu kuitenkin niitäkin, jotka eivät suhdettaan arvosta. Voidaan ostaa valmiiksi suloisia tuliaisia tyttöystävälle kotipuoleen tai puhua, kuinka ikävä onkaan poikaystävää/avomiestä. Ja sitten vietetäänkin yö jonkun muun kanssa ja valehdellaan silmät kirkkaina siitä eteenpäin omalle "rakkaalle" ja myös ystäville, joiden ei oleteta tietävän, mitä on tapahtunut. Tämä on kuitenkin pieni yhteisö. Ja tieto kulkee.

Monessa asiassa, minäkin olen vielä oppilas ja toiminut myös toista ihmistä kohtaan välillä liian vähän arvostaen. Mutta rakkautta minä kuitenkin arvostan ja toista ihmistä niin, että pyrin olemaan rehellinen ja uskollinen sille, jonka kanssa olen. Mitä jääkään jäljelle jos et voi luottaa edes siihen ihmiseen, jota rakastat - saati itseesi? Jos et ihollesi päästämän ihmisen kanssa todella pääsekään lähelle? Ja sanat, joita välillänne on, ovat puoliksi autioita.

Suhteet vaativat työtä, rakkaus vaalimista. Toisen ihmisen tapojen ja ajatusten opettelemista. Vastaantulemista. Kuuntelemista. Kykyä asettua toisen asemaan. Tahtoa miettiä, miten toinen mahdollisesti tuntee ja kokee asiat. En usko, että mikään suhde on kaikean aikaa helppo - edes se, jossa edellämainittuihin kiinnitetään huomiota.

Miten sitten voikaan toimia suhde, jossa valehdellaan omalle "rakkaalle". Toisin sanoen jaetaan kaikista syvin läheisyyden fyysinen ja samalla henkinen aste toisen kanssa - pettämällä. Oli sateinen päivä ja tämä teema oli hyvin ajankohtainen.

Itseään on hyvä rakastaa ja arvostaa myös. Ylpeä saa olla, kun on aihetta. Ja niin minä olenkin. Tässä asiassa.