Kiikkuu yläilmoissa, hanging in the air

Heiluuuuuuu

Alla 17 metriä...ja kamerassa hyvä zoomi

Minä ja Hannele jossain mustalla radalla

Sannia raijataan pois keskeltä vaijeria

Pieni punainen täplä on Sanni

Tässä hieman jännitti. Kuvassa yksi paikallinen poika.

In English: Today we tested this climping and action thing in the woods. Kind of like playing Tarzan and Jane. I had a red helmet...cool :D The place was about 10 kilometers from the school. We left at the mornig at 10.30 and came back about 16 o'clock. It was a nice experience. It wasn't very challenging though except the last part of the activity. The trees were swayving...and it was scary. But I was also thinking how does it feel to be a squirrel sleeping in a tree that sways...must be nice and peaceful.

Tänään kävimme Sannin ja Hannelen kanssa kokeilemassa kiipeilyä. Se osoittautuikin vuoren seinämän sijaan enempi Tarzan/Jane köysiradaksi. Ratoja oli kolme eri tasoista. Vihreä, punainen ja musta. Kaksi ensimmäistä olivat aika helppoja, mutta viimeisimmässä huomasin jo pelkääväni... jos valjaat vaikka pettäisivät. Kamerassani on kymmenen kertainen zoomi, joten korkeus kuvissa näyttää melko olemattomalta. Metsässä hieman satoi, mutta se ei menoa haitannut. Ihan mukava päivä oli. Paineikas taas hieman, vaikka ei urheilun saralla. ;) Minulla eivät tulleet edes lihakset kipeäksi.

Meillä oli oikein mukava paikallinen kiipeilyopas... Ryhmässämme hyörivät lisäksi myös neljä muuta koulumme opiskelijaa, joita en ollut aikaisemmin tavannut.

"Huolestuttavaa" oli se, että totesin kärsiväni hieman orastavasta korkeanpaikan kammosta. En ole tiennyt kärsiväni siitä aiemmin. Olen kai tulossa vanhaksi... Mutta ehkä se liittyi enemmän siihen, että tosiaan piti kipittää vaijeria pitkin ilmassa aivan tyhjän päällä vain valjaiden varassa ja putoaminen olisi ollut aika kohtalokasta. Ainakin raajoille.

Pelottavaa oli myös se, kun välillä saapuessa välietapille, eli puulle, jossa oli rakennettu tasanne, puu huojui. Tuli kuitenkin mieleen laulu "kas kuusen oksassa lehvien alla, on pesä pienellä oravalla" ja mietin kuinka mukavaa olisikaan istua puun latvassa sen huojuessa ja tuudittautua uneen. Ehkä seuraavassa elämässä koitan päästä oravaksi...tai mielummin kyllä linnuksi, koska silloin voisin lentää myös. Eikä haittaisi vaikka putoaisi puusta. :)