26.3 Vähän vastoinkäymisiä sekä verkostoitumista

Hmm...Viime viikolla sairastin flunssan, jonka buddy studentini tartutti minuun. Vieläkin on hieman nuha. Sinänsä en valita, koska ilman häntä ja muita miehiä täällä, tietokoneeltani uupuisi muutama ohjelma ja niiden käyttö olisi myös paljon hankalampaa ilman ohjeistusta. Että terveisiä veli-Martille ja vähän Hekellekin; kerrankin teillä on lomaa! :D

Eräs flash-tuutorina toimiva Hannes sanoi, että voin aina kysyä scypessä häneltä asioita, joita tulee mieleen. Vastasin, että en todellakaan voi, koska kyselisin koko ajan, hahhaaaa. Eivät raukat tajua, mitä lupaavat!

Eve on ollut Suomesta käsin välillä Flash-konsulttini myös. HYVÄ EVEEEEEEEEE!!!! Ja minulla on nykyään tuttavapiirissäni myös "äänimies" musiikkialalla. Verkostoitumista!

Tästä tekstistä taisikin nyt tulla kiitospuhe eikä valitusta...mutta valitanpa nyt hieman, koska se oli tarkoitus :D Juuh elikkäs. Ensin tuli takatalvi ja sitten olin kipeänä. Koulun kanssa on kiirus ja eilen illalla tein kouluproktia yötä myöten. Tarkoitukseni on tehdä typografinen animaation, jonka palautus on itseasiassa tänään. KIIRE! Se on vieläkin kesken. Onnistuin myös siinä huiskeessa pudottamaan kamerani maahan ottaessani projektiani varten kuvia kirjaimista. Ja kamerani hajosi. Siitä irtosi ainakin pala, joka pitää akkua paikallaan. ;(

Ei siis uusia kuvia tänne hetkeen :(
...ellen lokkeile kavereiltani. Ja ainahan voisin tietysti käyttää luovuutta...lähdemme pääsiäiseksi Venetsiaan ja, koska olin siellä reilu vuosi sitten, voin huijata teitä ja laittaa tänne niitä vanhoja kuvia, hah! Kukaan ei huomaa eroaaaaaaa!!!

Nyt taas projektin pariin.

Tiistai 20.3 Takatalvi

En ehtinyt vielä kirjoittaa edellisiin kuviin liittyviä tekstejä ja kehuskella, kuinka täällä paistaa aurinko ja on lähes kesäkelit...hyvä niin, koska nyt vaikuttaisin leuhkalta ja ilkeimmät ystäväni voisivat naureskella partaansa...jos sellainen olisi. Eilen aamulla satoi lunta...ja tänään satelee lisää. Koko ajan.

Pikakelauksella vielä kuitenkin alla olevien onnellisten päivien historia. Ne ovat enää katkera muisto. Reilu viikko sitten sunnuntaina nousin aamuvarhain ja menin lukemaan kirjaa ja kuuntelemaan lintujen laulua läheiselle kukkulalle metsästäjien tähystystorniin, tapasin siellä valokuvaamaan tulleen kaverini (puolalaisen Miken) ja sen seurauksena vietin hänen kanssaan neljä tuntia kävelyllä lähiseudun vuorilla. Seisoin käsilläni jollain hassulla heinänyppylällä, josta olisi itseasiassa ollut aika helppo pudota parikymmentä metriä alas ja Mike sanoi että olen hullu. (crazy girl) Tällä ei sinänsä ole mitään informaatioarvoa, koska olen kuullut asian aikaisemminkin eikä siinä ole mitään uutta. Outoa muutenkin, miten miehet täällä toistavat samoja lauseita minun suhteeni kuin kaikkialla maailmassa :D Onnistun tuskastuttamaan kolmijalkaisia ystäviäni joka paikassa, koska en käyttäydy kuten tytöt yleensä. Minuun eivät päde samat manuaalit kuin muihin...

Tuo toinen kuvapari on Salzburgista. Kävimme siellä Hannelen kanssa viime keskiviikkona, kun koulu alkoi vasta neljän maissa. (Koulupäivät täällä ovat melko epäsäännöllisiä. Joskus saattaa olla pari tuntia aamulla ja muutaman tunnin tauko ja sitten taas uudestaan opetusta illalla. Tänään minulla on koulua 14.15-15.45 ja 18.45-21.15. ) Scloss Mirabellen pihalla kukkivat kukkaset ja puutarhan puissakin kukat olivat nupuillaan. En tiedä, mitä puita ne olivat, mutta nuput olivat valtavan kokoisia. Olen aivan hulluna kukkiviin puihin ja rakastan esimerkiksi niitä vaaleanpunaisia koristeomenapuita, joita on Suomessakin joissain puistoissa. Täällä kukkivia puita on enemmän ja joissain kukkien koko on kolminkertainen!

Viime viikon perjantaina oli koulullamme avoimien ovien päivä ja me esittelimme myös omia maitamme ja ruokakulttuuriamme. Jaoimme pöydän ruotsalaisten kanssa. Teimme tortai-iltana karjalanpiirakoita. Minä olen tunnetusti loistava kokki, kuten kaikki tietävät. Onnistuinkin polttamaan riisin pohjaan...Mikael teki munavoin, johon herahti niin paljon suolaa, että tunsin häpeän piston rinnassani joka kerta, kun joku raukka maistoi piirakoitamme. Ruotsalaisten lihapullat taisivat onnistua paremmin.

Lauantaina kävin lautailemassa Alpeilla saksalaisten Astridin, Kristianin ja Nadinen sekä korealaisen...Xiaung tai vastaavan kanssa. Minulla ei ole täällä mukanani ollenkaan talvivaatteita, mutta Hannele lainasi minulle omansa. Jos tuota lunta satelee vielä paljon enemmän, minun täytynee lähteä ostoksille. Sunnuntaina kävin trampoliinivoimistelussa ja sen jälkeen vietimme "common roomissa" ranskalaisen Stephien syntymäpäiviä.

Nyt alan tekemään koulutehtäviä ja päätän näpyttelyn tältä erää.

14.3 kesäkeleissä mennään (Salzburg)

Näpytän tähänkin kohta...

10.3 Lauantaikävely

Näpyttelen tähän pian...

7.3 kekkerit keisarillisesti...kuokkavieraana ;)

Viime viikon keskiviikkona osallistuin koulupäivän päätteeksi vapaaehtoiseen paneelikeskusteluun, jonka aiheena olivat opiskeleminen ja eroavaisuudet Euroopassa ja USA:ssa sekä kulttuurien väliset stereotypiat. Paikalla oli joukko amerikkalaisia opiskelijoita. Puhuimme verotuksesta, sosiaaliturvasta, hieman politiikasta jne, mutta keskustelun luonne oli lopulta melko pintapuolinen. Sekä Etelä-Amerikkalaiset että Eurooppalaiset pitävät amerikkalaisia tietämättöminä "stupid" ja jotkut amerikkalaiset eurooppalaisia snobeina. Toisaalta joku vahvasti kielsi tämän näkemyksen ja kertoi kovasti ihailevansa eurooppalaista "vanhaa kulttuuria".

Paneelikeskustelun jälkeen selvisi, että aiemmin ilmoittautuneille opiskelijoille järjestettäisiin eräässä lähiseudun palatsissa (Scloss Leopoldskronn) illallinen. Itse en ollut ilmoittautunut aiemmin, koska en ollut asiasta tietoinen. Paikalla oli myös joitain muita vaihto-opiskelijoita, jotka - kuten minäkin - saivat luvan tulla = pääsivät silti kuokkimaan mukaan. JA VOIH, KUOKKIMINEN KANNATTI :D

Palatsissa meille tarjottiin kirjaimellisesti ruhtinaallinen illallinen. Erilaisia ruokalajeja oli tarjolla suuri määrä. Lihoja, kaloja, salaatteja, juustoja, hedelmiä, viiniä, olutta...Ja ruokasali oli satumaisen kaunis monihaaraisine kynttiläkruunuineen. Kaikista upeinta oli, että saimme kiertää palatsissa vapaasti. Amerikkalaiset opiskelijat viettivät koko viikon palatsissa, joka ilmeisesti on amerikkalaisomistuksessa ja he "näyttivät meille paikkoja". Amerikkalaisten täytyy selvästikin hankkia Euroopasta palatseja, kun omassa valtiossa ei ole...hmm...

Olimme kuin lapset huvipuistossa juostessamme marmoriportaikossa kerroksesta toiseen ja astuessamme toinen toistaan upeampiin juhlasaleihin, huoneisiin ja halleihin. Palatsin kirjastossa oli salaovi, josta pääsimme kirjaston parvelle! JA KERRANKIN KAIKKEEN SAI KOSKEA! Ja linna oli varattu vain meille. Ei siis valokuvaavia turisteja, ei 5 minuutin aikarajoitetta tutustua yhteen huoneeseen kerralla. Koko paikka, vain meille!!!

Ilta päättyi palatsin alakerran kellariin (luultavasti entiseen viinikellariin tms.) jossa soitettiin musiikkia, pelattiin pingistä ja sitä sellaista keppiukkojalkapalloa. Tunnelma oli todella riemukas, koska varmasti juurikaan kukaan ei ollut kokenut mitään vastaavaa aiemmin. Viktor oli suunniltaan :D

Palatsin pihamaalla oli muotoonleikattuja pensaita, palatsin ikkunat hohtivat kellertän keltaisina...kesäinen viileys...hiljaista. Vain ankat vaakkuivat edessä tyynenä kiiluvalla öisellä järvellä. Maa tuoksui mullalle. Elin kaikilla aisteilani ja nautin illasta suunnattomasti.

Illan aikana kävin vielä yksin kiertämässä palatsin huoneissa ja kävelin sen hiljaisissa huoneissa. Mahtavien puuovine ja kultausten keskellä ihastelin sitä, mihin ihminenkin luovuudessaan pystyy. Kävelin kiinalaisen huoneen ikivanhan maton päällä, välillä lattia narahti hieman, kivilaatta keinahti kulmastaan sen yli kävellessäni...tunsin historian jalkojeni alla. Satumaista.

Kotimatkalle lähdimme n.23. Yksi paikallinen poika toimi kuskina. Muuten kyydissä oli vain meitä vaihto-opiskelijoita. Tullessamme kotiin koululle menin vielä hetkeksi portugalilaisen tytön syntymäpäiväjuhlille. En varsinaisesti tunne häntä, mutta täällä kaikki ovat kutsuttuja joka paikkaan. Se on mukavaa.

Tähän mennessä palatsissa käyminen on ollut paras kokemukseni täällä! Kävi todellinen tuuri, koska paikalla ei tosiaankaan ollut kuin muutama vaihto-opiskelija ja joitain paikallisia opiskelijoita, jotka olivat olleet esittelemässä kampustamme amerikkalaisille.

Urheilua, VIHDOIN!

Kevätkukkaset hiuksissa!

Ei pahempi paikka pelata :D

Lauantaina ja sunnuntaina pelasimme lentopalloa ja sunnuntaina illalla kävin ensimmäisen kerran paikallisessa voimisteluseurassa trampoliinivoimistelussa. Urheilusta on tullut minulle suklaan ohella intohimo. Siitä tulee hyvä mieli. Kuvat ovat sunnuntailta. Viime viikolla satoi lähes joka päivä, mutta sunnuntaina oli todella lämmin ja aurinkoinen ilma.

Koulussa oli tänään melko ankeahko ja pitkähkö päivä...istuin koneen ääressä monta tuntia, mutta onneksi puolen tunnin päästä lähtee taas juna treeneihin!

Turinaa, teetä ja tyttöjen ilta

Tämä päivä kului koulussa 3D-kurssilla, jossa teemme monsteria opettajan johdolla ja kotona itseopiskellen. Eräs kurssini oli tältä päivältä taas peruttu, mutta minulle vaihto-opiskelijana harvemmin tulee mitään infromaatiota. Huomaan asiat vasta siinä vaiheessa, kun olen mennyt jo koululle eikä kurssin luokkaa ja alkamisaikaa olekaan aulan videoscreenillä, johon kaikki kurssit aina päivitetään. Onneksi koulu on ihan tuossa vieressä. Kaksi minuuttia :D

Koitin siis käyttää päivän tehokkaasti ja lukea Flash Actionscripitistä. Tajusin että kahdesta kirjasta valitsin mukaani Suomesta juuri sen vanhemman, jonka koodit ovat kuulemma jo vanhentuneita. Olenkin siis koittanut lukea englanniksi help-osion tekstejä. Hassua miten mielellään englantia lukeekaan nyt kun vaihtoehtona olisi saksankielinen materiaali. Siihenkin olisi kuitenkin pakko perehtyä, koska sen mukaan pitäisi edetä ja tehdä harjoitukset. Huomiset tehtävät...tekemättä...kello...01:11. :D Mutta tosiaan. Tähän mennessä eniten oppimani asia on varmasti englanti. Sen lukeminen tuntuu paljon helpommalta kuin aiemmin. Ja puhuminenkin sujuu aika sulavasti. Sanoja joutuu haeskelemaan tuon tuosta enkä muista aina miten mikäkin sana pitäisi kirjoittaa, mutta joka tapauksessa hyvin menee! :D

Mutta enpä oikeastaan pahemmin stressaa. Nautin siitä, kun on aikaa paneutua juttuihin, vaikka sitä tuntuukin olevan oikeasti liian vähän. Olisi niin paljon opittavaa.

Tämä päivä on ollut myös hmm...keskusteluntäytteinen. Se/ne, joita asia koskee tietävät sen itse. Ja naineeeeen, blokkaan itseni mesestääääääääääääääääää! :D Lisäksi scypessä olevien ihmisten listakin kasvaa jatkuvasti ja kansainvälistyy. Kohta sormeni varmaan homehtuvat näppäimistöön kiinni. IT-nörtiksi en kuitenkaan tunnustaudu, vaikka olenkin tuntikausia koneella melkein joka päivä. Täällä olen kuitenkin tottunut olemaan ilman kännykkää. Kuinka moni teistä enää pystyisi siihen? :D

Pidin illalla tyttöjen teeillan. JEEEE! Paikalla olivat skandinavian kaunokaiset. Hannele, Sanni ja ruotsalainen Therese. Sanni sanoi, että on ollut teekutsuilla viimeksi päiväkodissa. :D Itävaltalainen olut ei vielä tehnyt niin suurta vaikutusta, että olisin tajunnut tarjota jotain enemmän...ei esikoulumaista nestettä. Mukavaa täällä on edelleen, kuten kuvastakin näkyy!

Manuaalien maihinnousu

JEEEEEEEEEEEEE

Piirsin linnun, jääkarhun ja kirjoitin come to Helsinki

Piirrustuspöytä ja korealainen, tsekkiläinen +itävaltalainen

(...aina huono nimissä)

Aamutuimaan...

Torstaina ja perjantaina minulla oli ensimmäiset luennot, joissa näin paikallisten opiskelijoiden aikaisempia kurssitöitä. Täällä jokaisella kurssilla valmistetaan melkoisen suuritöinen projekti, jota varten tulee opiskella ainakin yhtä paljon itsenäisesti kuin istua tunneilla. Kyseinen kurssi, josta nyt kerron on Bewegtbilddesign= Motion graphics= Liikkuvaan kuvaan liittyvä kurssi. Taso täällä on todella kova! Oppilastyöt ovat aivan ammattitason tavaraa! Jotain kertonee sekin, että esimerkkeinä storyboard:eista (kuvakäsikirjoitus) meille esiteltiin Adidaksen mainoskampanjamateriaalia. Täällä opettajat toimivat maailmanlaajuisissa projekteissa tuottajina jne. En tiedä tulisiko itkeä vai nauraa...molempia sekaisin varmaankin :D

Nyt olenkin siis kasannut pöytäni kulmalle eri ohjelmistojen manuaaleja, joihin minun on tarkoitus tutustua...aion aloittaa tänään. Ainakin Flash Actionscript, 3D-ohjelma MAYA ja Adopen Aftereffects tulisi kahlata läpi melko itsenäisesti...huoh. Toisaalta mahtavaa saada näin huipputason opetusta. Tai en tiedä, onko opetus sen tasokkaampaa, mutta odotukset oppilaille ovat niin älyttömät, että ne saavat kaikki yrittämään parhaansa.

Näppäimistö luokissa on muuten ärsyttävästi erilainen kuin Suomessa! Joudun etsimään kirjaimia, koska ainakin siinä, missä sinä nyt katselet y:tä on z jne.

Tarkoitukseni oli ottaa myös audiokursseja täällä. Mutta koska taso on se, mitä on..tyydyin nyt vaan oman alani kursseihin. Niissäkin on tekemistä!

Eilen illalla söimme lättyjä suomalaisen Hannelen huoneessa. Siellä oli myös paljon muita vieraisilla. Tänään illalla korealainen poika YEING PING PONG WING... en muista nimeä :D järjestää kansainvälisen ruoan illan. Me viemme puuroa, koska ruotsalainen Therese varasti lihapullat! Tai noh. Viimehetkellä hän ilmoitti tuovansa silliä, mutta me olimme jo valmistautuneet puuroon. Jos mietit, miksi puuroa, lue edellinen blogiteksti.

Parin tunnin päästä menemme pelaamaan tuohon pihalle lentopalloa. Kukaan ei osaa pelata ja suurin osa tytöistä (paitsi minä tietysti, köhöm) ilmoitti pelkäävänsä palloa. Viktor naureskelikin, että pelistä tulee varmasti todella hauskaa... :D

Illalla (päivitys ma 5.5):

Lentopallo oli erittäin hauskaa ja pelasimme sitä myös sunnuntaina. Laitan kuvia myöhemmin :D

Lauantai iltana vietimme kansainvälisen ruoan iltaa. Ensimmäistä kertaa sain kunnon sushia ja söinkin sitä aika paljon. Lisäksi meinasin tukehtua ja alkaa kyynelehtimään itävaltalaisen hapankaaliin takia, koska se oli niin vahvaa. Sitä laitetaan leivän päälle makkaran kera. Maistoin myös itävaltalaista kaljaa, joka oli yllättävän hyvää ja jotain "joulujuomaa". Matkalla alkoholismiin? :D Espanjalainen perunamunakas tuli myös tutuksi. Söin myös ison palan suklaakakkua ja kakkua. Jee.

Myöhemmin illalla menimme kaupungille konemusiikkia kuuntelemaan. "Konsertti", kuten täällä sanotaan osoittautui yllättävän hauskaksi. Bändissä esiintyi kolme miestä karhupäähineet päässä. Taustalla oli suuri kuvaruutu, johon sai ennen esityksen alkua piirtää kuvia piirtopöydän avulla. Bändin esityksen aikana kuvaruudulla oli hauska ja moderni "paperinukkeshow". :D

Koska yöbussi ei jostain syystä tullutkaan, otimme kaupungista koululle taksin. Minä, Hannele ja Viktor törmäsimme sattumalta Sanniin ja pariin turkkilaiseen poikaan ja jaoimme siis kyydin. Taksikuski ajoi kuin mielipuoli. Hetken kuluttua selvisi myös, että hän oli turkkilainen, kuten pojatkin. Sen jälkeen pojat ja kuski alkoivat käydä kiivasta keskustelua ja kuljettaja alkoi huudattamaan turkkilaista musiikkia kaiuttimista niin, että korvat meinasivat haljeta. Erikoisin taksimatkani ikinä...onneksi se ei kestänyt loputtomiin. Suomessa en olisi kyseisestä huvista suostunut maksamaan, mutta täällä kaiken ottaa elämyksen kannalta :D