Noora lähti, kärpänen jäi :(

maan alla

ihmeilmeet

"Pikku-Noora"

Elisen "klassinen"

ötökän jumppa

Nooran vaaka

"ressi"

Tiistaina vierailemaan tullut ystäväni Noora lähti tänään aikaisin aamulla kotiin. Meillä oli oikein mukavaa huolimatta Noora-Nassukan laktoosi-intoleranssista ja ADHD:sta ;D Nyt on vähän surku. Huoneeseeni jäi vain ärsyttävä kärpänen, joka viihtyy iholla. Ja tällä hetkellä se seikkailee tietokoneeni näytöllä...

Eilen kävimme läheisessä kylässä nimeltä Bad Dunnberg, jossa sukelsimme vuoren sisään suolakaivokseen. Sieltä on kaivettu suolaa jo 500 vuotta ennen Kristusta. Ensin puimme päällemme valkoiset "lääkärinasut" Sitten matkasimme kaivokseen pienellä junalla ja kävelimme reilun kilometrin matkan maan alla, ylitimme veneellä suolavesialtaan ja laskimme liukumäkiä. Syvimmälllä olimme 210 metriä vuoren sisällä.

Ylitimme myös hetkeksi Saksan rajan. Ryhmässä olleilla pienillä USA:laispojilla oli hauskaa, kun he eivät tarvinneet tällä kerralla passia siirtyessään maasta toiseen. Pojat näyttivät aivan Taru Sormustenherrasta-elokuvien päähenkilöltä.

Kävimme Nooran kanssa myös kelttiläiskylässä, joka oli rakennettu kaivoksen viereen ja ravintelissa syömässä. Otin myös Noorasta miljoona "Pikku-Heidi"-kuvaa muistoksi.

Olimme hyvillä mielin. Minä kuitenkin välillä ressasin kouluprojektieni takia, kun oli pakko tehdä juttuja eteenpäin ja mennä koululle. Kaiken kaikkiaan oli hirmu kiva, kun Noora kävi kylässä. Hieman vähiin jäivät kuitenkin yöunet ja huomennakin lähden Wieniin jo 6:22, joten saa nähdä nukahdanko kisoissa ilmassa kesken voltin...

Noora vierailee 29.5-1.6 / Noora visiting

Kuvia tiistailta

Elise treenaa lauantain Wiener Maisterschaft-kisoja varten klo: 21

Noora jahkailee kenkäostoksilla klo: 18

"Hautaenkeli" klo: 17.05

Vierailulla katakombeissa Salzburgissa klo: 16.55

Tripla-tätiys/ I am ant x 3

I am triple ant now. My brother got a baby-girl with her wife last week :)

Olen taas tätiytynyt. Veljeni Martti kera Hannan sai pienen tytön viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä. Vanhimmalla veljelläni Samilla on myös kaksi lasta. Tällä kertaa tätiytyminen tuntuu kuitenkin erilaiselta kuin aiemmin...koska ikää on jo sen verran, että se voisi olla oma! Tikitys ei vielä tunnu. Mutta kiva kuitenkin ajatella, että kesällä voi pidellä sylissä nyssykkää niin kauan, kunnes itku käy liian kovaksi. :D

Adrenaliinia!!!!!!!!!!!!!!

Jälkeen

Ennen

Oppaat. Mahtaa olla siisti työ...

Tänään oli aivan mahtava päivä! Kokeilin canyoning extreme-urheilua. Eli: puimme märkäpuvut päälle, laskeuduimme kanjoniin, jossa ensimmäiseksi hyppäsimme noin kolmen metrin korkeudelta hiidenkirnuun. Maisemat kanjonissa olivat mahtavat! Vesiputouksia, veden ja kivien hiomia syviä uomia, lisää hiidenkirnuja, pieniä uomia, luolastoja. KAIKKEA MAHTAVAA. Yllä kirkkaan sininen taivas ja puiden vihreinä siintävät lehvästöt. Vesi oli viiltävän kylmää. 12 astetta. Hyppyjä kertyi matkan varrelle useita ja reitti oli yllättävän vaativa. Välillä uimme, välillä kiipesimme vuoren seinämiä pitkin, sitten taas hyppäsimme. Välillä liu'uimme alas veden muodostamaa luonnon vesiliukumäkeä, jossa liukas sammal vauhditti menoa! Oikeasti aivan huimaava kokemus!!

Korkein hyppy oli yhdeksästä metristä!!! :D Joissain hypyissä piti loikata tarpeeksi kauas seinämästä, yhdessä taas tähdätä hyvin tarkkaan, koska reikä johon hyppäsimme oli todella pieni. Vaikein paikka minulle oli sukeltaa veden alla kallioluolan läpi. Matka ei ollut pitkä, mutta aukko alkoi noin metrin syvyydellä ja pelkäsin jos en löydäkään oikeaa kohtaa. Märkäpukuun kertyi myös ilmaa, joka veti minut ylös siten, että kypäräni raapi kallioaukon kattoa. Oli minulla kuitenkin eräs herrasmies turvana toisella puolella ja hän kiskaisi minua hieman, jotta pääsin varmemmin ja nopeammin pois tunnelista. Täällä on oikein mukavia seikkailijamiehiä ;)

Mitäs vielä. Adreanaliinia erittyi melko huimasti ja myös varmasti endorfiineja. Hyppy hypyltä homma tuntui helpommalta. Kylmä tuli kuitenkin välillä varsinkin jalkoihin, kun kenkiin meni vettä. Homma maksoi 39 euroa ja oli täysin rahan arvoinen. AIVAN MAHTAVAAAAAAAAA!!!!

Noin 1,5-2 tuntia kävelimme, uimme, kiipesimme, laskimme ja seikkailimme uskomattomissa maisemissa. Kivet olivat välillä sileitä, välillä täynnä pieniä juustomaisia reikiä ja toisinaan sellaisia piikikkäitä svartsimaisia. Aurinko paistoi silloin tällöin kanjonin pohjalle ja valaisi ilmassa lentävien hyönteisten tanssia.

Märkäpuku tuntui pieneltä, mutta laajeni vedessä. Aika mielenkiintoista, miten paljon oppaat luottavat ihmisiin, jotka tulevat kurssille ja laittavat heitä tekemään asioita. Yhdessä kohtaa vesiputous piti laskea alas istuen selkä menosuuntaa. Jaloista vaan kiinni ja sitten opaspoika tuuppasi nilkoista siten, että suihk, sammalta pitkin ja selkä edellä alas vetiputouksesta kolmen metrin korkeudelta veteen :) Jotkut tulivat alas kyllä oikein päin istualleen, mutta minä halusin kokeilla kaikkea, vaikka välillä vähän jännitti. Tässä ja luolastossa ja ensimmäisissä hypyissä eniten. Yhdeksän metrin hyppy ei enää niin kamalalta tuntunut, kun oli loikkinut jo hyvän aikaa matkan varrella :D Suomessa en ole koskaan uskaltautunut alas kympistä. Nyt oli pakko :D

Kun seikkailumme loppui, jouduimme vielä kiipeämään ylös kanjonin pohjalta hyvin pystysuoraa kivikkoista metsää/seinämää pitkin. Rankka reissu, mutta sanoinko jo, ETTÄ AIVAN MAHTAVA!!! :D Ne joiden kanssa olen jutellut mesessä...tähän kuuluu nyt se hyppivä punainen ukko :D

Tulin kotiin puolisen tuntia sitten, nassuun paljon nestettä, suklaapuddingi, suihku ja kohta junalla taas hyppimään. Nyt kuitenkin ylöspäin trampoliinitreeneihin. Kahden viikon päästä osallistun Wienissä kisoihin, joten pitää harjoitella kisasarjaa! :D Oon ihan hormooneissa...urheilu sekoittaa pään.

Kiikkuu yläilmoissa, hanging in the air

Heiluuuuuuu

Alla 17 metriä...ja kamerassa hyvä zoomi

Minä ja Hannele jossain mustalla radalla

Sannia raijataan pois keskeltä vaijeria

Pieni punainen täplä on Sanni

Tässä hieman jännitti. Kuvassa yksi paikallinen poika.

In English: Today we tested this climping and action thing in the woods. Kind of like playing Tarzan and Jane. I had a red helmet...cool :D The place was about 10 kilometers from the school. We left at the mornig at 10.30 and came back about 16 o'clock. It was a nice experience. It wasn't very challenging though except the last part of the activity. The trees were swayving...and it was scary. But I was also thinking how does it feel to be a squirrel sleeping in a tree that sways...must be nice and peaceful.

Tänään kävimme Sannin ja Hannelen kanssa kokeilemassa kiipeilyä. Se osoittautuikin vuoren seinämän sijaan enempi Tarzan/Jane köysiradaksi. Ratoja oli kolme eri tasoista. Vihreä, punainen ja musta. Kaksi ensimmäistä olivat aika helppoja, mutta viimeisimmässä huomasin jo pelkääväni... jos valjaat vaikka pettäisivät. Kamerassani on kymmenen kertainen zoomi, joten korkeus kuvissa näyttää melko olemattomalta. Metsässä hieman satoi, mutta se ei menoa haitannut. Ihan mukava päivä oli. Paineikas taas hieman, vaikka ei urheilun saralla. ;) Minulla eivät tulleet edes lihakset kipeäksi.

Meillä oli oikein mukava paikallinen kiipeilyopas... Ryhmässämme hyörivät lisäksi myös neljä muuta koulumme opiskelijaa, joita en ollut aikaisemmin tavannut.

"Huolestuttavaa" oli se, että totesin kärsiväni hieman orastavasta korkeanpaikan kammosta. En ole tiennyt kärsiväni siitä aiemmin. Olen kai tulossa vanhaksi... Mutta ehkä se liittyi enemmän siihen, että tosiaan piti kipittää vaijeria pitkin ilmassa aivan tyhjän päällä vain valjaiden varassa ja putoaminen olisi ollut aika kohtalokasta. Ainakin raajoille.

Pelottavaa oli myös se, kun välillä saapuessa välietapille, eli puulle, jossa oli rakennettu tasanne, puu huojui. Tuli kuitenkin mieleen laulu "kas kuusen oksassa lehvien alla, on pesä pienellä oravalla" ja mietin kuinka mukavaa olisikaan istua puun latvassa sen huojuessa ja tuudittautua uneen. Ehkä seuraavassa elämässä koitan päästä oravaksi...tai mielummin kyllä linnuksi, koska silloin voisin lentää myös. Eikä haittaisi vaikka putoaisi puusta. :)

A peak to guy's film...(K18)

Yesterday I was having an interested evening at Viktors translating their semester film's subtitles in Finnish. It is not a kids movie at all...There is everything you could wait for a film that has been written by three guys in their late teenage. HAHAHAA, I am allowed to say that because I am already so old and mature.

Well but yes. There is drucks, there is furting, there is guns and even a sword, there is the two women in love with each other...there is the dominatrics who actually works as a nurse at the daytime. Its a perfect guymovie and I was having so much fun laughing to the script. It is also funny to read a text that guys have written to a woman actress. There were things that women wouldn't actually say I think.

The language was not very schön...lots of cursing involved...

But in a way...in a weird way I kind of liked the movie. What does it tell about me? Hmm...
But really, it was kind of interesting. There is this Iran born dark girl playing the domina. She was okey I think, hah :D

What else. Yes...there was so much text to translate that Sanni and Hannele offered their help too. Hannele and I were discussing the proper way to say things...because by Viktor and the style of the movie the proper way was too nice ofcourse. Some of the sentences had a bit different meaning in direct translation too, so we had to think how to say them in a Finnish way. Sometimes Hannele used an expression of "countryside" because she comes from a small village in northern Finland. And I was mean and laughted to her. >:D

But I was kind of laughing to everything in some point of the night. The translating took over five hours. We were ready at 0.45 at the night. I was getting kind of hysteric attacks and as said above laughing a lot... not at least at my own weird thoughts. I even had to go and run in the corridor hin und zuruck because of too much energy. Or maybe because of the lack of it.

But it was fun...and I am getting kind of frustrated...again...in a way...you know.

And there is a weird contrast between this text and the photo there under... :D

ÄITI, muna, jonka munit tervehtii...

Multimediaa opiskelevana täytyy tietenkin hyödyntää uusinta tekniikkaa :D
Kortti, ole hyvä!

Gollinger wasserfall 5.5

Before the thunder

It was slippery

This way...

Hannele is checking the clouds

Last Saturday me and Hannele took a train to near by village called Golling. There we walked an hour to find waterfalls. The walk should take like 30 minutes, but I was stopping to take photos of nice houses etc. that I saw on the way.

The waterfalls were pretty and it felt like exercising in a gym when we walked uphills. So it was very nice day there. Even thought I slipped on a wet stone and hurted my but.

From waterfalls we walked to see the boys football tournament in a village of Kuhl, but it had ended all ready. Or actually the game went on, but our international brothers said they loosed because of a jerk arbitrator.

And finally the day ended at a birthday party in Salzburg Sud Studenheim. They have a pool on their campus! We celebrated getting older of two Spanish persons and one Czech girl. The pool looked nice, but there was a storm with loooots of rain and thunder, so we ate cakes in side.

Käärmeitä paratiisissa

Matkustaessaan ihmiset oppivat paitsi vieraasta kulttuurista, myös muista ihmisistä ja ennen kaikkea kai itsestään. He huomaavat, missä asioissa ovat samanlaisia kuin muut ja missä taas kulttuurimme ja tapamme eroavat. Toisilta ihmisiltä voi toisinaan oppia paljon. Ja taas toisinaan tietää olevansa edellä ja ettei oppia kannata ottaa.

On myös asioita, joihin kulttuurilla ei ole niin paljon vaikutusta. Asioihin, joissa olemme samanlaisia. Kaipuuteemme rakkauteen ja läheisyyteen. Mutta myös toisilla taipumukseen sen uhraamiseen...

Täällä ollessani olen seurannut monenlaisia tarinoita ihmisten välisista suhteista. Monet vaihto-opiskelijat ovat löytäneet toisensa. Sitten on niitä, jotka kaipaavat rakastaan kotipuolessa. Yksi poika ajelee autollaan melkein joka viikko yli tuhat kilometriä nähdäkseen neitonsa kotipuolessa. Toisaalta olen nähnyt sydämien särkyvän. Kaukosuhteiden ylläpito ei aina ole ollut yksinkertaista, eikä myöskään eri kulttuurien välisten vaihto-opiskelijasuhteiden.

Mitä enemmän olen ihmisten kanssa keskustellut ja tilanteita seurannut, täytyy ihmetellä kuinka paljon joukkoon mahtuu kuitenkin niitäkin, jotka eivät suhdettaan arvosta. Voidaan ostaa valmiiksi suloisia tuliaisia tyttöystävälle kotipuoleen tai puhua, kuinka ikävä onkaan poikaystävää/avomiestä. Ja sitten vietetäänkin yö jonkun muun kanssa ja valehdellaan silmät kirkkaina siitä eteenpäin omalle "rakkaalle" ja myös ystäville, joiden ei oleteta tietävän, mitä on tapahtunut. Tämä on kuitenkin pieni yhteisö. Ja tieto kulkee.

Monessa asiassa, minäkin olen vielä oppilas ja toiminut myös toista ihmistä kohtaan välillä liian vähän arvostaen. Mutta rakkautta minä kuitenkin arvostan ja toista ihmistä niin, että pyrin olemaan rehellinen ja uskollinen sille, jonka kanssa olen. Mitä jääkään jäljelle jos et voi luottaa edes siihen ihmiseen, jota rakastat - saati itseesi? Jos et ihollesi päästämän ihmisen kanssa todella pääsekään lähelle? Ja sanat, joita välillänne on, ovat puoliksi autioita.

Suhteet vaativat työtä, rakkaus vaalimista. Toisen ihmisen tapojen ja ajatusten opettelemista. Vastaantulemista. Kuuntelemista. Kykyä asettua toisen asemaan. Tahtoa miettiä, miten toinen mahdollisesti tuntee ja kokee asiat. En usko, että mikään suhde on kaikean aikaa helppo - edes se, jossa edellämainittuihin kiinnitetään huomiota.

Miten sitten voikaan toimia suhde, jossa valehdellaan omalle "rakkaalle". Toisin sanoen jaetaan kaikista syvin läheisyyden fyysinen ja samalla henkinen aste toisen kanssa - pettämällä. Oli sateinen päivä ja tämä teema oli hyvin ajankohtainen.

Itseään on hyvä rakastaa ja arvostaa myös. Ylpeä saa olla, kun on aihetta. Ja niin minä olenkin. Tässä asiassa.

Peaks into design

Päiväni seinänä/ My day as a wall (3.5.2007)

It was his lucky day

Olin tänään aamupäivällä Hannelen kanssa keskustassa. Oli alakuloinen olo. Ostin suklaakeksejä ja leikin seinää. Ja kappas, suklaiden sulaessa aivoihini oloni parani :D


(My day as a wall)
I start now to write also a little bit in English for my international friends if someone would be so interested in my life here in Salzburg. My grammar and writing in English have always been somewhat weak...but anyway here it goes. I was today in Salzburg walking around with my friend Hannele. I was feeling a bit blue so I bought some chocholate bisquits and played as beeing part of a wall. And the chocholate did its work in my brain...after a while I was feeling better again.