Musiikin mahti

perinneasu

yleisöä

pitkä rumpalipoika

esityksen jälkeen myytiin germaaniseen tapaan kaljaa ja makkaraa

Vanhenin virallisesti tänään taas vuodella, mutta samalla muistin jotain monien vuosien takaa. Hannele oli järjestänyt minulle eilen illalla yllätysjuhlat ja yöllä kahdentoista jälkeen sain kakkua ja halauksia sekä hullua pyöritystä Miken roikottaessa minua pää alaspäin :D

Kiitos Hannele ja Sanni. And thank you all who made my birthday so nice! :)

Tänään tarjosin omassa huoneessani vielä lisää murkinaa. Illalla koululla esiintyi Musikkapelle Puch. Se on paikallinen puhallinorkesteri, jossa oli arviolta noin 30-40 soittajaa. Esitys oli aivan uskomaton!!!! Musiikki viilsi selkäpiitä ja upposin täysin sen pauhuun. Esitys oli oikeasti aivan äärimmäisen hyvä. Paikalle ei ollut saapunut kovinkaan paljon opiskelijoita. Lähinnä yleisössä oli kulttuurillisesti "normi-ikää" edustavia keski-ikäisiä ihmisiä. Mutta kaikki opiskelijat, jotka sattuivat paikalle pysyivät viimeisimpään asti liimattuina yläkerran tasanteella, johon olimme ryhmittäytyneet. Juoksin hakemaan Miken kameran yhdessä välissä, jotta sain otettua videota, jossa on myös mukana ääni.

Lapsena laulaessani Kansallisoopperan lapsikuorossa nautin suunnattomasti saadessani olla mukana luomassa musiikkia. Hyvä musiikki vaikuttaa minuun valtavasti. Tunnetta voisi kuvailla sukeltamisena meren aaltojen ja virtauksien keskellä. Ja olla mukana liikuttamassa aaltoa...se on upeaa.

Päätin alkaa syksyllä soittamaan jotain puhallinsoitinta :) Saksofoni vai poikkihuilu...harkinnan alla.

Itävaltalainen Mathias vieraili juuri hetken luonani. Jäin kotiin joidenkin muiden mennessä baariin. Taas. Mutta se ei vaan tunnu omalta, joten "why". Huomenna matkaan Hannelen kanssa Bratislavaan yhdeksi yöksi hostelliin. Bratislavassa on Mathiaksen mukaan tehty elokuva nimeltä Hostel, jossa kaikki ihmiset tapetaan tms. Että jos minua ei kuulu, niin tiedätte, mistä etsiä...

Yöpiknik 19.6 tiistai

Koulupäivän päätteeksi suuntasimme Hannelen kanssa uimaan ja auringon jo painuessa mailleen päätimme jatkaa iltaa kaupungissa. Menimme ostamaan ruokaa mukaan keskustan Indiskasta. Hannele tarttui jo perinteeksi muodostuneeseen kanacurry-annokseen ja minä ostin salaatin ja ison tonnikala-avokado -sushin. Menimme Mirabellpuistoon ja söimme ruusujen keskellä kuun ja kelmeiden ulkovalojen valaistessa puistoa. Ilmassa lenteli lepakko ja puskissa kiipeili etanoita.

Kävelimme vielä hetken kaupungissa ja palasimme viimeisellä Puch Ursteiniin kulkevalla junalla kello 23:35 kaupungista kotiin.

17 celsiusta vs. 35 celsiusta

matkalla uimapaikalle, pienelle metsäjärvelle

joki matkan varrella on päivä päivältä turkoosimpi

Kun avaan mesen, silmiini läjähtää aina Vantaan sääennuste. Siellähän on ihan sairaan kylmä! Täällä oli samat kelit helmikuun lopussa :D

TÄMÄ VIESTI ON TÄYTTÄ KETTUILUA, hah. 35 astetta luvattu viikonlopuksi. Nyt täällä on ollut sellaista reilua 25:ttä jo pidempään.

:( Vaikka SCHEISSE, täytyy palata sinne iglujen keskelle jo parin viikon päästä. Olen syntynyt aivan väärään maahan...

Kotkanpesässä

Kulttuurikierros jatkuu (15.6)

Jos olisin ahkera opiskelija ja tunnollinen suorittaja kuten ennen, olisin istunut 9-21 kotona ja tehnyt tutoriaalien kera 3d-kurssin lopputehtävän valmiiksi. Tai edes yrittänyt...koska lopputuloksesta ei olisi ollut takeita. Olen kuitenkin antautumassa hedonismille ;) ja varsinkin sen kurssin kanssa, koska jotenkin tunneilla en enää alun jälkeen aivan pysynyt vaikeassa ohjelmassa mukana. Opetuskielen koukerot sotkivat asiaa entisestään. Kuulin myös paikallisilta, että monet heistäkin "vaihtavat tehtäviä keskenään". Audiopuolen hallitsevat antavat musiikkiprojektinsa hieman mukaeltuna 3d-tyypeille ja päinvastoin. Päätin siis viettää hauskan päivän silläkin uhalla etten saisi kurssista opintopisteitä. Ja jäisi minulle vielä siltikin 33,5, opintopistettä, joka on aika hyvä määrä. Muilla vaihtareilla on keskimäärin 20.

Menimme korealaisen tytön kanssa aamulla kaupoille ja ostimme samanlaiset, mutta eriväriset topit ;) Tyttömäistä. Illalla matkasimme keskustaan uudestaan katsomaan Mozarteum-opiskelijoiden esitystä kirkossa. Se oli hirmu unettava. Menin eilen kolmelta yöllä nukkumaan, koska olin Jiyeonilla kylässä ja siispä tänään koko päivän muutenkin kuin zombi. Meinasin siis nukahtaa kirkossa espanjankielistä modernia Adam ja Eva -oopperaa kuunnellen...

Juustoa kaupan Salzburgin keskustassa.

"väliajalla" kirkon ovella tarjottiin sipsiä, rypäleitä, coca-colaa, viiniä ja mehua.

Jotenkin kornia :D

Tässä vaiheessa Barbara kyllästyi jo musiikkiin ja lähti kotiin.

Seuraavan tunnin jälkeen mekin kyllästyimme laulantaan ja luikimme Jiyeonin kanssa ulos kirkosta ja kävimme vanhassa hienossa kahvilassa "suklaalla ja sumpilla".


DTV (digital television) opiskelijat olivat kuvaamassa Mozarteumin esitystä. Vietimme tunnin verran kirkon esityksen päätyttyä taidekorkeakoulun tiloissa. Esitys jatkui sielläkin, mutta kaiken kaikkiaan koko ilta tuntui melko huonosti organisoidulta ja ainoa yleisö ja henkilöt, jotka eivät opiskelleet itse Mozarteumissa tai olleet perheenjäseniä taisimme olla me Jiyeonin kanssa...

Hangar7 (to 14.6)

Aivot jumittavat :D

Joten muutama kuva ja lyhykäinen kuvateksti eiliseltä.

Matkalla taidenäyttelyyn junassa: minä, Jiyeon (Korea) ja Barbara (Tsekki)

Hangar 7: Redbullin omistajan omistama ravintola/ näyttelytila

Tilanne käynnissä...
Jos sanot koreassa ystäväsi kanssa saman sanan samaan aikaan, tulee toista lyödä niin kauan, että tämä luettelee kaikki sateenkaaren värit. Tsekeissä taas se, joka ehtii sanoa ensin, että "tarjoat minulle oluen"...saa oluen. Suomessahan molemmat sanan sanoneet saavat toivoa jos painavat ensin peukkunsa yhteen. Ystävällisiä me Suomalaiset.

Oli myös hauskaa, kun vertailimme, miten eläimet eri maissa sanovat. :D


Menossa sisään New Yorkissa uraansa tehneen "kuuluisan" graafikon nimeltä Sagmeisterin ja Fachhochschule Salzburgin opiskelijoiden yhteisnäyttelyyn


Hallirakennus oli hieno, mutta sisällä oli kuin kasvihuoneessa...kuuma

Elävää musiikkia

Ylhäällä on ravintolakabinetti

Muutama kuva myös eiliseltä

aurinko laskee

joka ilta uudet värit

joessa ui paljon sorsia

" kvaak"

Salzachin sivu-uoma, jossa kävin uimassa viime perjantaina

sininen hetki, (taustalla silta, josta mennään kampukselle)

Feeling like home

meadow

climbing

there is wild nature in the backyards

sitting in the tree

thunder...loving storms

this is the same view that below the ones with the duck...here it's raining

(19:30) Today I experienced something which I could descripe as a perfect moment. I made a walk in the village near the campus and enjoyed the beauty of gardens; flowers and plants on the windows...I took a road I have not used before and ended up in a forest. The weather was like some what heavy...but the temperature so alike as the human body's that you really didn't recognise of walking outside.

The forest ended and there I was standing in this huge meadow. Middle of emptines looking at the trees and houses somewhere far a way and seeing the dark clouds swimming throw the air and the sides of the mountains. The birds were singing silently and some rain drops were falling around me. I had really strong feeling of deep happiness and belonging here, I felt like home.

The first reaction when it rains is usually to leave inside. That was my first thought too. But then I made the question, which we all should do many times in life when something just comes in mind like it would have been programmed. So I asked why. What does it matter if I get wet... nothing.

So I stand in the field. Heard the thunder and saw the sky turning lighter and darker again. The atmosphere was waiting...like nothing happening but still everything is in a little movement. The birds in the sky, the leaves in the trees...the clouds. The wind making the grass rustle.

I then saw this wooden cottage made in a tree at the side of the meadow for the hunters. I climped there and sat maybe 20-30 minutes looking the meadow, the mountains, the birds in the sky and dears eating by the field. It started to rain more heavylly, the thunder became lauder, crows were croaking, bird still singing, wind blowing...Sky exploding with the thunders!

And still somehow nothing really happening. And in a way everything. The moment was just so peaceful, but at the same time threatening...silent and still full of sounds. It was perfect.

I came down from the tree finally because sitting in a tall tree at the thunder is not really wice thing to do. But when walking at home to the campus I looked at the warm yellow lights in the windows and was hoping of coming to live here one day. Having an own hause with mountain view and meadow starting from the background just 20 minutes from the city center.

It just is...perfect.

post script. The only thing I might be missing from Finland is the see...But having a house by the see in Finland is not that likely if you are not working like a maniac. And still the time you can enjoy the view is so short. It is so dark in the winter and at the seeside it usually winds so it is cold at many times in summer too.

Betrunkene schwedische Elche

Kännittelevät ruotsalaiset hirvet...

(klo 15:20) Tunnin päästä minulla on kirjallinen saksan loppukoe. Eilen suoritin suullisen kokeen. Pitäisi jatkaa siis lukemista. Tuossa kirjassa oli vaan hauska juttu, joka on joskus otettu Dagens Nyheter:istä. Päätin siis näpyttää sen tähän. Se kertoi hirvistä, jotka olivat tulleet humalaan syötyään käyneitä maahan pudonneita omenoita ja poliisien piti suojella vanhainkodin asukkaita niiden käyskennellessä humaltuneina pihamaalla. Ruotsalaiset...

Tänään palautin jo myös yhden kurssitehtävän. Ensimmäinen, jonka olen saanut pois käsistäni. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka minulla ei ollut kovin paljon aikaa keskittyä siinä tehtävään kurssityöhön...siitä tuli hieman...ei niin viehättävä. Kurssin sisältönä oli interaktiivinen suunnittelu ja teemana global warming eli ilmastonmuutos. Meidän tuli graafikkoina miettiä, miten voisimme omalta osaltamme edistää ympäristönsuojelua. Tein demosivuston Flashillä, jossa käyttäjät voivat lahjoittaa rahaa puiden istutukseen sademetsiin ja saavat lahjoituksistaan visuaalisen palautteen virtuaalisen animaatiometsän muodossa.

"Niin kaunis on maa, niin korkea taivas..."

uintia metsässä

sorsa vuoren huipulla

Tänään vietin melkein koko päivän hiljaista hetkeä itseni kanssa, vaikka puuhailinkin kaikenlaista. Heräsin aamulla ennen kuutta erääseen uneen enkä saanut enää unta. Aurinko nousi ja kävelin varpaillani kukkulalle. Oli kuuma. Jostain kuului kuoromusiikkia, kirkon kellojen kuminaa ja rummutusta. (Täällä vietettiin tänään isänpäivää ja luultavasti kylällä oli siihen liittyvä tapahtuma. Myös kaupungista asti kuului jymähdyksiä. Ehkäpä siellä ammuttiin linnoituksen tykeillä.)

Päätin lähteä kaupungille katsomaan, mitä siellä oli meneillään. Olin ajatellut mennä Mirabell Gardeniin piirtämään luonnoksia nettisivuja varten ja syömään leipomosta ostamaani pizzaa ja jättimäistä suklaamuffinssia. Menin kuitenkin bussilla ensin keskustaan asti ja sinne päästyäni päädyin kurkistamaan Salzburgin tuomiokirkkoon, jossa oli meneillään katolinen messu. Istuin siellä messun loppuun asti. Se ei tosin kestänyt enää kauaa.

En koe enää itseäni kovinkaan uskonnolliseksi. Olen kyseenalaistanut paljon asioita eikä minulla ole selkeästi rajattua näkemystä asioista. Messussa olo tuntui silti hartaalta. Ja vaikka en katolinen olekaan enkä edes tiedä, mihin uskoa, tein ristinmerkin muun kirkkokansan mukana ja katselin keskiaikaisen katedraalin korkeaa kattoa ja nautin rauhasta ja kauneudesta, jota sen ilmapiiri tarjosi. Kuoripojat kuljeskelivat kirkon etuosassa ja pappi siunasi kirkkokansan ja toivotti hyvää pyhäpäivää.

Messun aikana sade repi taivaan ja vesitti pikniksuunnitelmani. Päädyin siten katedraalin museoon, jossa esiteltiin muun muassa piispojen sinne keräämiä aarteita. Eilisen Hellbrunin rakennuttaneen Markus Sittikuksen kokoelmat olivat erityisen merkittävä osa näyttelyä. Katedraalin kokoelmiin oli kerätty vuosisatojen aikana esimerkkejä sekä ihmisen että Jumalan suunnittelutöistä eli luonnon mestariteoksia ja käsityöläisten "teollista muotoilua". Markus Sittikus oli esimerkiksi keräillyt erilaisia simpukoita. Tämän lisäksi näyttelyssä oli erilaisia esineitä, kuten vuohen sarvista kaiverrettuja tuotteita jne. Olipa joukossa Monodon monoceroksen eli sarvivalaan hammaskin, jonka oli aikoinaan kirkon piirissäkin uskottu olevan yksisarvisen sarvi! Sitä oli säilytetty muiden aarteiden joukossa katedraalissa.

Näyttelyalue sijoittui katedraalin yläkerroksiin ja huoneiden ikkunoista näki katedraalin ylhäältä päin. Pääsin näkemään myös parven ja urut, joilla Mozart oli aikoinaan kirkossa soittanut. Kirkossa kierrellessäni ukkonen jyrisi ja vahvisti päiväni erikoista tunnelmaa.

Tullessani kirkosta oli kylmä ja kastuin melko rankasti. Mutta eipä se minua juurikaan haitannut.

Illalla kävin tramppatreeneissä, jotka poikkeuksellisesti järjestettiin parin kilometrin päässä täältä sijaitsevassa urheilukeskuksessa Riffissä, koska valmentajani menee Itävallan mestaruuskisoihin viikon päästä ja urheilukeskuksessa on oikea kisatrampoliini. Kotimatkalla kävellessäni kampukselle taivas näytti olevan korkeammalla kuin yleensä ja aurinko värjäsi vieressä virtaavan joen pinnan oranssiksi ja vuoret punaisellaan. Hain kotoa kameran, mutta en aivan saanut vangittua kauneinta valaistusta. Eipä kuvan kohteissa silti ole valittamista. Täällä tuntuu olevan kaunista kaikkialla.

Joki oli aivan peilityyni. Yksinäinen sorsa halkoi sen pintaa ja siellä täällä taivaalla liiteli muutama lintu. Oli hieno päivä ja kaiken kaikkiaan tunsin itseni taas kerran onnelliseksi.