Ikkunalla kasa paperia

Syksy taittuu kohti loppuaan. Viimeinen sivu kääntyy. Kaksi viikkoa vielä ja lähden Bangkokin kautta Koreaan jouluksi. Syksy on mennyt hitaasti, mutta toisaalta hämmentävän nopeasti. Kontrasteja...dualismia...kahtiajakoisuutta. Sitä on elämäni. Kuten muidenkin :D

Termejä...niitä on koitettu takoa päähäni ylimmäisten opiskelijoiden ylimmäisessä ahjossa. Vaan enpä tiedä onko niitä paljoakaan tarttunut. Olen tajunnut, kuinka paljon oma identiteettini rakentuu kielen varaan - sen, että pystyn ilmaisemaan itseäni rikkaasti puheella. Englanniksi on paljon vaikeampi kommunikoida ja osallistua. Roolini opiskelijana on aivan erilainen nyt, kun opetus on kokonaan englanninkielellä. Olen takarivin päiväuneksija, kun aiemmin olen istunut painottuneesti etuosassa. Päiväuneksiminen ja nuokkuminen johtunee kyllä osittain myös siitä, että loppujen lopuksi opinnot Taideteollisessa eivät ole vielä tarjonneet kovinkaan paljon uutta. Aika paljon tulee kerrattua jo tuttuja asioita.

On päähäni sentään jotain uuttakin kenties iskostunut. Pari viikkoa sitten olin elektronisen taiteen kurssilla. Tutkailimme erilaisia sensoreita ja teimme sähköliitoksia. Kurssin lopussa rakensimme pienessä ryhmässä pehmolelun, jota heiluttamalla käynnistyy tietokoneen ruudulla animaatio. "Loistava" itkuhälytin esim. näyttöpäätteen äärellä työskentelevälle aikuiselle tilanteessa, jossa ympäristössä on niin paljon muuta taustahälyä, ettei toisessa huoneessa nukkuvan lapsen itkua kuule. Tämä mahdollistaa esimerkiksi musiikin kuuntelun eri tilassa lapsen nukkuessa tai vastaavasti helpottaa kuulovammaisia vanhempia, jotka eivät kykene reagoimaan ääneen lainkaan. :D No joo...projektimme oli melko kokeellinen eikä tuotantoa ole ainakaan vielä suunnitteilla...heh.

Vielä pari viikkoa puristusta. Viimeiset esseet valmiiksi. Yhden freelancer-työn loppuun saattaminen ja sitten matkaan. Jännittää...